Hetken huokaus

 Viikonloppuna meinasi iskeä pieni paniikki kun otin yksi aamu lääkkeitä ja tajusin että tiistaina loppuu Arcoxiat ja tänään Panacodit. Tänään vietin sitten periaatteessa ihan turhaan terveyskeskuksessa kolme tuntia. Menin sinne koska selässä on pahoja kipupisteitä, haittaa nukkumista ja tiettyjä liikkeitä. Lonkat ja selkäranka on nyt pysynyt muutamaa päivää lukuunottamatta kuukauden kivuttomina. Lääkäri vaan paineli selkää ja päätyi lopputulokseen että ei se varmaan mitään vakavaa ole, SI-nivelet varmaan tulehtunut.
 Fysiatrisella kuulemma melko varmasti joudun magneettikuvauksiin ja siellä saan kunnon diagnoosin ja parempaa tietoa. Vähän jäi mietityttämään miksei ne laita mua nyt jo lähetteellä kuvauksiin niin että kuvat olisi otettu jo kun menen fysiatriselle. Nyt on sitten reseptillä Arcoxiaa pari pakettia ja Panacodeja paketti. Sit kun puhuttiin noista nykyisistä kivuista ja lääkeyhdistelmistä mitkä ei ole toiminut niin sain käskyn ottaa vielä Paratabs tai Panadol 1g mitä mulla oli jäljellä. Katsotaan auttaako yhtään, yhdistelmänä näiden kaikkien kuulemma pitäisi saada mulle kivuttomampi olo.

Tv:n orja

Viimepäivät on kuitenkin mennyt ihan mukavasti. Ollaan vaihdettu kokonaan järjestystä kotona! Mä olen paljon tyytyväisempi nykyiseen, ainoa miinuspuoli on että Aada on koko ajan sohvalla. Mun idea tässä järjestyksessä oli ettei tarvisi joka päivä laittaa sohvaa kasaan ja levittää uudestaan kun menee nukkumaan. Ehkä se joskus oppii ettei sohvalla kannata juosta aivot narikassa :D

Aadalla on taas joku hammas vaivannut ja ollaan kiukuteltu yöunista. Meinasi jo epätoivo iskeä kun muutaman illan Aada on tarrannut mun kaulaan kiinni kun mikäkin apinanpoikanen ja roikkunut siinä. Sitten kun laittanut pinnasänkyyn niin ryntää halimaan mun kättä kun yrittää peitellä sänkyyn. Pari iltaa olen sitten istunut pinnasängyn vieressä ja odottanut että Aada nukahtaa. Tänään suostui mennä nukkumaan jo ilman mua :)

 Launtaina käytiin meidän lähikaupassa mummin ja Aadan kanssa ilman vaunuja mukana. Aada käveli ja välillä istahti pulkkaan. Mä vihaan käydä kaupassa vaunujen kanssa yksin kun pitää jaksaa kantaa ostoskoria ja työntää vaunuja. Ei siinä mitään jos se ei sattuisi mutta tuntuu että semmosten kauppareissujen jälkeen pari päivää menee toipuessa. Nyt jätettiin pulkka oville ja Aada ostoskärryihin istumaan ja muutama kilo tavaraa ei tehnyt edes tuskaa. Aada nyt tuskin vielä hetkeen jaksaa koko matkaa kävellä mutta yllättävän paljon se iloisena tepastelee kun kauppaan on kuitenkin se 800metriä matkaa. Hidasta touhuahan se Aadan kanssa on kävellä kun se jää ihmettelemään kaikkea ja juoksee vieraiden ihmisten perässä.

 Mä oon kuluttanut pari iltaa Ikean sivuilla haaveillen kaikesta mahdollisesta. Muutama asia sieltä pitäisi kyllä käydä hakemassa kunhan pystyy :) Sit varmaan tällä viikolla pitäisi hakea apteekista rautaa ja jotain vitamiineja. En tiedä onko tää kauhea väsymys lääkkeistä johtuvaa vai onko mulla hemoglobiini taas todella alhainen, tai sitten molempia. Ihan sama kuinka hyvin nukkuisi yöt niin väsyttää silti koko ajan.