Viime viikkojen stressi ja epätietoisuus mun terveydestä on nyt näillä näkymin ohi! Tässä on ollut aikaa sulatella lääkärin kertomia uutisia ja nyt suhtaudun asiaan jo ihan hyvillä mielin. Ei enää turhia lääkärikäyntejä joissa sanotaan että kyllä se näillä lääkkeillä menee ohi. Nyt mulla on vihdoinkin diagnoosi mikä on aiheuttanut mulle vuosikausien kivut ja se on tosiaan selkärankareuma!
Reumaa en todellakaan osannut edes itse epäillä, kunnes kuulin että lähisuvussa on selkärankareumaa. Mun kroppaa on vuosien varrella tutkittu röntgenissä, magneettikuvissa ja ultralaitteilla ja aina on löytynyt vaan tulehduksia eikä kukaan ole ajatellutkaan että mulla mitään reumaa olisi. Olen syönyt tulehduskipulääkkeitä, saanut kortisonipiikkiä, saanut vähän lisää lääkkeitä ja ravannut lääkärissä turhaan vuosia. Lääkekaapista löytyy 1g panadol fortea, 1g Paratabsia, 800mg Buranaa ja panacodeja. Mitkä ei oikein tunnu missään.
18.11 Sain tarpeekseni ja marssin lääkäriin. Lääkäri oli tosi välinpitämätön ja töykeä mun mielestä, ehkä se luuli että mä olen taas joku lääkkeiden perässä valittaja. Se kuitenkin sitten tutki mut huolellisesti ja tutki mun vanhoja potilastietoja koneelta ja mainitsin asiasta että suvussa on kuulemma reumaa. Lääkärikin oli sitten sitä mieltä jo että selkärankareumaa se voisi olla mutta katsotaan vielä verikokeissa tulokset.
Kävin verikokeissa ja lääkäri soitti sitten eilen (asenne oli muuttunut kummasti) ja kertoi että tulehdusarvot oli tosiaan vähän koholla ja hla-b27 oli positiivinen. Diagnoosina selkärankareuma ja lähete fysiatrian lääkärille. Meinasi ensin että olisivat kuvanneet mun selän ja lonkat mutta mä olen alle vuosi sitten viimeksi käynyt röntgenissä eikä ne kuvat varmasti kertoisi mitään uutta niin katsotaan sitä myöhemmin.
Hyvä uutinen tämä lopulta kyllä on. Mulla on vielä toivoa pystyä opiskelemaan itselleni ammatti ja päästä työelämään. Oikeaa liikuntaa ja oikea lääkitys niin ehkä tää tästä iloksi muuttuu ja joku päivä pystyn elämään ilman kipuja.
Tällä hetkellä kivut on ihan siedettäviä. Mä olen jo niin tottunut siihen että aina sattuu ja siedän kipua hyvin. Nukkuminen on tosi hankalaa, seistä ei voi pitkään muttei istuakaan. Lonkat on paremmat nyt kun oon alkanut venyttelemään ja tekemään kyykkyjä ja muuta. Selkärankakipu on ihan hirveetä edelleen mutta kylki ja rintakehäkivut on vähän hellittänyt. Kovalla alustalla istuminen sattuu koska mulla on noi istuinluutkin kipeytynyt.
Eilen just mun äidin kanssa juttelin ja nauroin sitä kuinka vaikea on yrittää oikeasti selittää jollekin millaista kipua tää on. Hyvin yksinkertaiset asiat arjessa on vaikeita. Mä en pysty kumartumaan, aivastamaan, yskäisemään, haukottelemaan, vetämään syvään henkeä, hyppäämään enkä pysty maata selälläni lattialla. Yksi päivä en saanut edes juustohöylällä leikattua juustoa, se jos mikä oli noloa :D
Mutta päivä kerrallaan. Yksi päivä ilman kipuja olisi aivan mahtavaa. Mä keksisin niin paljon asioita mitä mä sillon tekisin!
Tässä vielä tietoa selkärankareumasta
torstai 27. marraskuuta 2014
lauantai 8. marraskuuta 2014
Kiukku Aada
Aada taas heräsi aamulla tosi aikaisin, en kylläkään katsonut kelloa mutta luulisin että kuuden pintaan. Se on ihan kiva että nukkuu nykyään ilman tuttia usein mutta sit kun se havahtuu vaihtamaan asentoa sängyssä ja tajuaa että tutti on hävinnyt niin alkaa huuto ja sänky ei enää kelpaa jos tutti ei ole sekunnin sisällä suussa. Mä otin Aadan sitten sohvalle meidän kanssa nukkumaan mutta se oli hyvin katkonaista se nukkuminen.. Aada aina välillä nukahteli ja välillä kikatti ja hakkas nyrkillä jompaakumpaa meistä :D
Syöminen tänään on ollut ihan toivotonta Aadan kanssa, aamupalaksi oli jogurttiin sekoitettuja puurohiutaleita ja mansikoita mutta ne meni pitkin seiniä muutaman lusikallisen jälkeen. Syöttää ei saisi kun neiti tahtoo syödä itse. Sitten kun sen antaa syödä itse niin ruokaa on ympärikeittiötä ja loput löytyy lattialta. Lusikalla syönnistä ei tule edelleenkään yhtään mitään joten Aada syö käsillä. Joka aamu sama show ja itku aamupalan kanssa. Meillä sitten yritetään syödä hyvin monta kertaa päivässä koska yhdellä kertaa sitä ruokaa mahaan asti ei päädy kovin paljon :)
Aamukahvin jälkeen mä kävin Aadan kanssa taas ulkoilemassa, käveltiin taas juna-aseman ympäri. Aada oli taas ihan täpinöissään ja kikatti kävellessään :) Hyvin se taas jaksoi osan matkasta ja sit kun jalat ei enää kantanut niin pääsi vaunuihin istumaan. Aseman hissin kohdalla tosin veti hienot itkupotkuraivarit kun ei mentykään hissiajelulle. Perus Aada :D
Päiväunien jälkeen lähdettiin käymään martsarissa Lidlissä. Aada tosiaan ei suostunut rattaissa enää istumaan sen jälkeen kun portaat meni sylissä alas asemalta. Sitten se tyytyväisenä käveli Lidliin asti, ostarilla olikin pienen ihmisen mielestä tosi jännää. Liukuportaita ihmeteltiin, yritti kipittää kahvilaan katsomaan ihmisiä,tuijotettiin ihmisiä ja oltiin menossa kyllä kaikkien luokse. Aada keräsi paljon hymyileviä katseita ihmisiltä ja Lidlissäkin suostui jo istumaan rattaissa ostoksien ajan :) Matkat kestää kyllä sata vuotta kun Aada kävelee kun saa mennä perässä ohjaamassa oikeaan suuntaan ja Aada jää ihmettelemään kaikkea mahdollista mikä meille aikuisille ei ole niin ihmeellistä. Mutta koska ei meillä yleensä mihinkään kiire ole niin siinähän kävelee kun haluaa ja jaksaa :)
Kotona sitten Aada rupesi olemaan jo tosi väsynyt viiden aikaan. Meinasin että ehtii vielä nukkua yhdet päiväunet mutta ei mennyt niinkuin suunnittelin. Vissiin päivän urheilut olikin liikaa Aadalle kun alkoi tuntua siltä että Aadaa sattuu johonkin ja se ei rauhoittunut enää millään. Huusi vaan hysteerisenä jos laittoi pinnasänkyyn ja yritti sinne rauhoittaa. Sylissä oli paremmin mutta nyyhkytti surkeana eikä nukahtanut sitten syliinkään :/ Olisi se niin helppoa kun se osaisi kertoa mihin koskee, jalkoja tuntui aristavan niin annoin sitten lääkettä ja sytyteltiin valot ja valvotettiin.
Piristyi Aada sitten lopulta ja söi ruokaa ihan nätisti ja hengaili sohvalla. Suihkusta Aada tykkää joten mentiin sitten lämpimään suihkuun iltapalan jälkeen, rasvailtiin koko kroppa ja hierottiin vähän jalkoja. Ennen nukkumaan menoa vielä lääkettä naamaan ja sitten pinnasänkyyn. Hetki meni rauhoittumiseen mutta kyllä se uni lopulta vei voiton.
Ehkä huomenna on jo parempi päivä :)
Syöminen tänään on ollut ihan toivotonta Aadan kanssa, aamupalaksi oli jogurttiin sekoitettuja puurohiutaleita ja mansikoita mutta ne meni pitkin seiniä muutaman lusikallisen jälkeen. Syöttää ei saisi kun neiti tahtoo syödä itse. Sitten kun sen antaa syödä itse niin ruokaa on ympärikeittiötä ja loput löytyy lattialta. Lusikalla syönnistä ei tule edelleenkään yhtään mitään joten Aada syö käsillä. Joka aamu sama show ja itku aamupalan kanssa. Meillä sitten yritetään syödä hyvin monta kertaa päivässä koska yhdellä kertaa sitä ruokaa mahaan asti ei päädy kovin paljon :)
Aamukahvin jälkeen mä kävin Aadan kanssa taas ulkoilemassa, käveltiin taas juna-aseman ympäri. Aada oli taas ihan täpinöissään ja kikatti kävellessään :) Hyvin se taas jaksoi osan matkasta ja sit kun jalat ei enää kantanut niin pääsi vaunuihin istumaan. Aseman hissin kohdalla tosin veti hienot itkupotkuraivarit kun ei mentykään hissiajelulle. Perus Aada :D
Kotona sitten Aada rupesi olemaan jo tosi väsynyt viiden aikaan. Meinasin että ehtii vielä nukkua yhdet päiväunet mutta ei mennyt niinkuin suunnittelin. Vissiin päivän urheilut olikin liikaa Aadalle kun alkoi tuntua siltä että Aadaa sattuu johonkin ja se ei rauhoittunut enää millään. Huusi vaan hysteerisenä jos laittoi pinnasänkyyn ja yritti sinne rauhoittaa. Sylissä oli paremmin mutta nyyhkytti surkeana eikä nukahtanut sitten syliinkään :/ Olisi se niin helppoa kun se osaisi kertoa mihin koskee, jalkoja tuntui aristavan niin annoin sitten lääkettä ja sytyteltiin valot ja valvotettiin.
Piristyi Aada sitten lopulta ja söi ruokaa ihan nätisti ja hengaili sohvalla. Suihkusta Aada tykkää joten mentiin sitten lämpimään suihkuun iltapalan jälkeen, rasvailtiin koko kroppa ja hierottiin vähän jalkoja. Ennen nukkumaan menoa vielä lääkettä naamaan ja sitten pinnasänkyyn. Hetki meni rauhoittumiseen mutta kyllä se uni lopulta vei voiton.
Ehkä huomenna on jo parempi päivä :)
perjantai 7. marraskuuta 2014
Omaa aikaa
Vaikka mä rakastan mun lasta ja nautin äitiydestä niin joskus kaipaa myös sitä omaa aikaa. Mulla sitä on kylläkin hyvin vähän. Varsinkin semmoista omaa aikaa että saisi olla omassa kodissa ihan rauhassa, juoda kahvin rauhassa ja vaan olla. En mä kauheasti yksin halua lähteä shoppailemaan tai kaupungille muuten vaan pyörimään.
Nyt parina päivänä Kona on käynyt mutsillaan Aadan kanssa ja keskustassa kaupassa. Mä olen saanut olla kotona, juoda kahvia ja maata sohvalla. Olisin toki voinut käyttää sen ajan siivoamiseen tai muuhun järkevään mutta ne on asioita mitä pystyn tehdä silloin kun Aada on kotona. Sohvalla rauhassa makaaminen Netflix pyörimässä ja kahvin juonti ei ole mahdollista ainakaan kovin rauhassa.
Oli kyllä mukavaa muutama tunti olla ihan yksin kotona, kahvi on mulle pyhä asia ja mua ärsyttää kun siitä on tullut niin toivotonta aamuisin yrittää juoda se kaksi kuppiä lämmintä kahvia. Aada roikkuu lahkeissa, kiipeilee sohvalle ja meinaa tippua sohvalta, yrittää kaataa mun kupin, kiukuttelee jos sitä ei päästä sohvalle ja raivoaa vieressä. Siitä on aamuisin nautinto kaukana ja yhteensä ehtii juoda kupin lämpinänä kahvia. Eilen mä sitten keitin itselleni kolme kuppia kahvia ja join kaikki rauhassa :D Seuraavaa kertaa odotellessa..
Yleensä mulla on Aada jokapaikassa mukana, välillä käyn kaupassa ilman Aadaa tai tallilla kahvilla yksin. Muuten Aada kulkee mukana rattaissa jokapaikkaan. Itseasiassa yksin kauppakeskuksessa käynti on tosi outoa, automaattisesti menee hisseille huomatakseen että ainiin tyttö on kotona jospa menisinkin rullaportaita :)
Meillä on niin pieni asunto että kun Aada herää niin kaikki herää. Koska me nukutaan olohuoneessa sohvalla ja Aada makuuhuoneessa, ei pysty enää oikein vuorotella heräämisten kanssa ja antaa toisen nukkua pidempään. Eikä makuuhuoneeseen enää oikein sänkyä mahtuisikaan kun siitä on tehty Aadan huone. Olohuoneessa on kylläkin melkein kaikki Aadan lelut kun ei se makkarissa yksinään kauhean pitkään viihdy.
Nyt parina päivänä Kona on käynyt mutsillaan Aadan kanssa ja keskustassa kaupassa. Mä olen saanut olla kotona, juoda kahvia ja maata sohvalla. Olisin toki voinut käyttää sen ajan siivoamiseen tai muuhun järkevään mutta ne on asioita mitä pystyn tehdä silloin kun Aada on kotona. Sohvalla rauhassa makaaminen Netflix pyörimässä ja kahvin juonti ei ole mahdollista ainakaan kovin rauhassa.
Oli kyllä mukavaa muutama tunti olla ihan yksin kotona, kahvi on mulle pyhä asia ja mua ärsyttää kun siitä on tullut niin toivotonta aamuisin yrittää juoda se kaksi kuppiä lämmintä kahvia. Aada roikkuu lahkeissa, kiipeilee sohvalle ja meinaa tippua sohvalta, yrittää kaataa mun kupin, kiukuttelee jos sitä ei päästä sohvalle ja raivoaa vieressä. Siitä on aamuisin nautinto kaukana ja yhteensä ehtii juoda kupin lämpinänä kahvia. Eilen mä sitten keitin itselleni kolme kuppia kahvia ja join kaikki rauhassa :D Seuraavaa kertaa odotellessa..
Yleensä mulla on Aada jokapaikassa mukana, välillä käyn kaupassa ilman Aadaa tai tallilla kahvilla yksin. Muuten Aada kulkee mukana rattaissa jokapaikkaan. Itseasiassa yksin kauppakeskuksessa käynti on tosi outoa, automaattisesti menee hisseille huomatakseen että ainiin tyttö on kotona jospa menisinkin rullaportaita :)
Meillä on niin pieni asunto että kun Aada herää niin kaikki herää. Koska me nukutaan olohuoneessa sohvalla ja Aada makuuhuoneessa, ei pysty enää oikein vuorotella heräämisten kanssa ja antaa toisen nukkua pidempään. Eikä makuuhuoneeseen enää oikein sänkyä mahtuisikaan kun siitä on tehty Aadan huone. Olohuoneessa on kylläkin melkein kaikki Aadan lelut kun ei se makkarissa yksinään kauhean pitkään viihdy.
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Kirotut pillerit
Viime päivinä en oo jaksanut yhtään keskittyä kirjoittelemaan. Aada on nukkunut huonommin ja vähemmän kun yleensä ja sisällä lähinnä vaan kiukuttelee. Talviaikaan siirtymisen jälkeen päiväunet on aiheuttanut paljon harmaita hiuksia. Nyt se taas nukkuu pihalla mutta iltapäivällä viimeistään sit viiden aikaan taas kiukutellaan kun väsyttää. Yksi yö se heräsi klo 2 yöllä eikä nukahtanut viereen sohvalle. Viiden aikaan aamulla se sitten nukahti ja nukkui pari tuntia :D Noh, ei auta valittaa koska kolmekuisesta asti Aada on 99% öistä nukkunut kokonaan..
Viime yö meni jo taas paremmin, annoin Aadalle illalla vähän lääkettä ja oltiin käyty iltapäivällä vielä ulkoilemassa ja nukkui päikkäritkin myöhemmin. Aamulla herättiin normaaliin aikaan eli puoliyhdeksältä :)
Mullekin teki ihan hyvää saada nukkua kunnolla.
Mun pitäis huomenna soitella fysioterapiaan itselleni aikaa, ei vaan yhtään kiinnostaisi mennä sinne kun lonkkakipujen takia kävin hyvin usein eikä fysioterapia auttanut yhtään. Lonkkavaivat onneksi hävisi raskauden aikana eikä edelleenkään lääkärit tiedä mikä mulla oli. Sama juttu on nyt selän kanssa, ei mussa mitään vikaa ole. Selkäsäryt sain palkaksi synnytyksestä, kipu lähti leviämään selkärangasta (kohdasta johon epiduraali laitettiin). Lääkärin mukaan epiduraalilla ei voi olla vaikutusta asiaan, mulla on vaan huono sänky ja millon mitäkin. Sänkyähän meillä ei ole enää ollenkaan ja sohvalla nukkuminen ei kyllä auta yhtään kipuihin. Nyt tuntuu taas että särkee enemmän kun pari viikkoa sitten.
Mä en pysty haukottelemaan kunnolla, vetää syvään henkeä, aivastamaan, yskimään, kumartumaan enkä nostamaan mitään kauppakassia raskaampaa. Normaali elämiseen tää vaikuttaa aika paljon kun kylkiin ja selkään sattuu koko ajan. Onneks mulla on suuri kipukynnys ja oon sen lonkkakivun takia oppinut elämään tän kivun kanssa. Eihän tää kivaa ole mutta pakollista tää on. Aadan nostaminen pinnasängystä ja laittaminen pinnasänkyyn on aika tuskaista. Lääkärissä kun käy niin määrätään vaan kauhea kasa lääkkeitä. Ne tosin ei enää oikein auta kun olen joutunut syömään niitä purkkitolkulla. Mulla on panacodeja, burana 800mg, paratabs 1g, panadoll forte 1g jne.
Ihan niinkuin mun selkäongelmissa ei olisi tarpeeksi niin sitten mulla on vuoden sisällä ollut kunnon taistelu ehkäisypillereiden kanssa. Mä otin Aadan syntymän jälkeen itselleni minipillerit, ne sopi hyvin hetken aikaa vaikka menkat jäikin kokonaan pois. Noh sit ne aiheutti mulle kauheat verenvuodot, vatsakipuja ja muita kivoja sivuoireita.Sit kävin perhesuunnitteluneuvolassa ja ne sanoi että ei enää keltarauhashormonia sisältäviä ollenkaan että vaihdetaan e-pillereihin.
Nekin sopi sitten hetken aikaa ja menkat tuli normaalisti kunnes taas kauheat vatsakrampit, verenvuotamista monia päiviä putkeen, hetken tauko ja taas uudestaan. Sen lisäksi vielä se turvotus ja muut oireet. Siinä vaiheessa kun olin kolme viikkoa vuotanut verta menin lääkäriin vatsakramppieni kanssa ja ne lähetti mut Jorviin naistensisätautien päivystykseen. Siellä tutkittiin ja päädyttiin siihen että mulla olisi ollut virtsatietulehdus mikä olisi levinnyt munuaisiin. No ei ollut mutta sain antibiootit siihen. Elokuussa kävin sitten papa-kokeessa, verikokeissa, virtsakokeissa ja sukupuolitautitesteissä eikä niistä selvinnyt sillon mitään. Mulla epäiltiin kaikkea keskenmenosta ja munuaisviasta lähtien.
Muutama viikko sitten kävin perhesuunnitteluneuvolan lääkärillä kun meni lopullisesti hermot siihen että kroppa on ihan sekaisin. Sekin tutki mut ja sanoi että kaikki on ok. Tosin kun ruvettiin juttelemaan vaihtoehdoista ja se katsoi mun tiedot koneelta, selvisi että mulla on elokuun papa-kokeessa löytynyt jotain solumuutoksia kohdunkaulasta ilmeisesti. Terveyskeskus ei mulle ollut ilmoittanut tuloksista ollenkaan vaikka niiden olisi pitänyt. Se lääkäri sanoi vaan että mun pitää nyt joka vuosi käydä papa-kokeessa. En tiedä selittääkö se sitten osan oireista. Tulehdusarvothan mulla oli koholla juurikin silloin kun kävin kaikissa kokeissa, ne tosin laski sitten antibiooteilla.
Suostuin kokeilemaan vielä yksiä e-pillereitä joiden piti kuulemma olla tosi hyvät. No ylimääräinen verenvuoto loppui mutta sit tuli päänsärkyjä, turvotusta, raajojen puutumista, silmien särkyä, mielialan vaihtelua ja alakuloisuutta yms yms. Viikko sitten heitin kaikki pillerit roskikseen ja totesin että nyt tää saatana riittää enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Varmasti menee aikaa että kroppa tasaantuu noiden syönnistä mutta huomattavasti parempi olo alkaa olla jo näin muutaman päivän jälkeen.
Mullekin teki ihan hyvää saada nukkua kunnolla.
Mun pitäis huomenna soitella fysioterapiaan itselleni aikaa, ei vaan yhtään kiinnostaisi mennä sinne kun lonkkakipujen takia kävin hyvin usein eikä fysioterapia auttanut yhtään. Lonkkavaivat onneksi hävisi raskauden aikana eikä edelleenkään lääkärit tiedä mikä mulla oli. Sama juttu on nyt selän kanssa, ei mussa mitään vikaa ole. Selkäsäryt sain palkaksi synnytyksestä, kipu lähti leviämään selkärangasta (kohdasta johon epiduraali laitettiin). Lääkärin mukaan epiduraalilla ei voi olla vaikutusta asiaan, mulla on vaan huono sänky ja millon mitäkin. Sänkyähän meillä ei ole enää ollenkaan ja sohvalla nukkuminen ei kyllä auta yhtään kipuihin. Nyt tuntuu taas että särkee enemmän kun pari viikkoa sitten.
Mä en pysty haukottelemaan kunnolla, vetää syvään henkeä, aivastamaan, yskimään, kumartumaan enkä nostamaan mitään kauppakassia raskaampaa. Normaali elämiseen tää vaikuttaa aika paljon kun kylkiin ja selkään sattuu koko ajan. Onneks mulla on suuri kipukynnys ja oon sen lonkkakivun takia oppinut elämään tän kivun kanssa. Eihän tää kivaa ole mutta pakollista tää on. Aadan nostaminen pinnasängystä ja laittaminen pinnasänkyyn on aika tuskaista. Lääkärissä kun käy niin määrätään vaan kauhea kasa lääkkeitä. Ne tosin ei enää oikein auta kun olen joutunut syömään niitä purkkitolkulla. Mulla on panacodeja, burana 800mg, paratabs 1g, panadoll forte 1g jne.
Ihan niinkuin mun selkäongelmissa ei olisi tarpeeksi niin sitten mulla on vuoden sisällä ollut kunnon taistelu ehkäisypillereiden kanssa. Mä otin Aadan syntymän jälkeen itselleni minipillerit, ne sopi hyvin hetken aikaa vaikka menkat jäikin kokonaan pois. Noh sit ne aiheutti mulle kauheat verenvuodot, vatsakipuja ja muita kivoja sivuoireita.Sit kävin perhesuunnitteluneuvolassa ja ne sanoi että ei enää keltarauhashormonia sisältäviä ollenkaan että vaihdetaan e-pillereihin.
Nekin sopi sitten hetken aikaa ja menkat tuli normaalisti kunnes taas kauheat vatsakrampit, verenvuotamista monia päiviä putkeen, hetken tauko ja taas uudestaan. Sen lisäksi vielä se turvotus ja muut oireet. Siinä vaiheessa kun olin kolme viikkoa vuotanut verta menin lääkäriin vatsakramppieni kanssa ja ne lähetti mut Jorviin naistensisätautien päivystykseen. Siellä tutkittiin ja päädyttiin siihen että mulla olisi ollut virtsatietulehdus mikä olisi levinnyt munuaisiin. No ei ollut mutta sain antibiootit siihen. Elokuussa kävin sitten papa-kokeessa, verikokeissa, virtsakokeissa ja sukupuolitautitesteissä eikä niistä selvinnyt sillon mitään. Mulla epäiltiin kaikkea keskenmenosta ja munuaisviasta lähtien.
Muutama viikko sitten kävin perhesuunnitteluneuvolan lääkärillä kun meni lopullisesti hermot siihen että kroppa on ihan sekaisin. Sekin tutki mut ja sanoi että kaikki on ok. Tosin kun ruvettiin juttelemaan vaihtoehdoista ja se katsoi mun tiedot koneelta, selvisi että mulla on elokuun papa-kokeessa löytynyt jotain solumuutoksia kohdunkaulasta ilmeisesti. Terveyskeskus ei mulle ollut ilmoittanut tuloksista ollenkaan vaikka niiden olisi pitänyt. Se lääkäri sanoi vaan että mun pitää nyt joka vuosi käydä papa-kokeessa. En tiedä selittääkö se sitten osan oireista. Tulehdusarvothan mulla oli koholla juurikin silloin kun kävin kaikissa kokeissa, ne tosin laski sitten antibiooteilla.
Suostuin kokeilemaan vielä yksiä e-pillereitä joiden piti kuulemma olla tosi hyvät. No ylimääräinen verenvuoto loppui mutta sit tuli päänsärkyjä, turvotusta, raajojen puutumista, silmien särkyä, mielialan vaihtelua ja alakuloisuutta yms yms. Viikko sitten heitin kaikki pillerit roskikseen ja totesin että nyt tää saatana riittää enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Varmasti menee aikaa että kroppa tasaantuu noiden syönnistä mutta huomattavasti parempi olo alkaa olla jo näin muutaman päivän jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)