Aada 1v4kk

Ajattelin kirjoittaa pienen postauksen Aadasta, puolitoistavuotis neuvola meillä on maaliskuussa joten on taas kiva katsoa mitä silloin osataan :)

Aada on nykyään hyvin äänekäs, iloinen ja aktiivinen pieni tyttö. Aamuisin pinnasängystä alkaa kuulua iloista huutelua ja kun hänet nostaa sängystä annetaan haleja ja pusuja. Puhua Aada ei juurikaan osaa mutta selittää meille silti nonstoppina juttujaan aamusta iltaan. Äitiä, isiä ja namnam sanoja tavataan ahkerasti kuitenkin.
Puhetta Aada on alkanut ymmärtämään tosi hyvin. Jos Aadaa pyytää tuomaan esimerkiksi Duplon, Kuomat, kumpparit, kirjan, kirahvin tai pipon niin se osaa tuoda oikean asian. Pyynnöstä ollaan leikin varjolla opetettu myös laittamaan Duplot laatikkoon ja se meneekin tosi hyvin mutta usein käy niin että hetken päästä kaikki on taas kaadettu lattialle.

Duploja keräämässä laatikkoon

Aada on myös erittäin kiinnostunut auttamaan kaikessa. Siivotessa en jaksanut kauhean pitkään kuunnella sitä kitinää jalkojen juuressa joten Aadalla on nyt oma rätti millä pyyhitään pölyjä, roskat laitetaan kiltisti roskikseen ja sitten se tohkeissaan moppaa lattialastalla :D Meinasin että ostan Aadalle leikki-imurin ja jonkun siivoussetin että se voi niillä leikkiä niin että mä pystyisin imuroimaan ilman Aadan apua. Se kun tulee niin iloiseksi jo pelkästä rätistä kun saa auttaa mua pyyhkimään tv-tasoa ja ovia.

Nalan hauskuuttamista

Aada tykkää meidän koirasta Nalasta tosi paljon. Nala saa paljon haleja ja pusuja, sille heitetään kauhean käkätyksen kera palloa ja sen kanssa juostaan ympäri kämppää. Nalalla on Aadan kanssa todella pitkä pinna vaikka välillä tuntuu että toi koiraparka ei saa Aadalta hetken rauhaa kun se käy repimässä sitä, työntää käsiä tai palloa suuhun, juoksee sen perässä ja "halaa sitä" makaa siis sen päällä.. Välillä tilannetta joutuu rauhotella kun Nala vetää hepulit palloleikissä ja Aada juoksee pallo kädessä karkuun Nala perässään mutta muuten nämä on aika hauska kaksikko.

Pipot on pop

Kuomat jalassa kirahvin ulkoiltusta

Aada on ihan hulluna pukemiseen omissa leikeissään. Vähän väliä se käy laittamassa ihan itse kuomat tai kumpparit jalkaan ja tepastelee ne jalassa pitkän aikaa. Eilen Aadalla oli kengät jalassa, pipo päässä ja haki vielä kassinkin kaulaan roikkumaan ja meni väliovelle. Oli ulos lähtevinään :D Kauhea selitys ja kädet heilui ja rupes roikkumaan oven kahvassa. No ei niissä vaatteissa sit lähdetty ulos vaikka kuinka halusi.

Aada on jo ihan hirveä kiipeilemään, sohvalle toki on päässyt jo pitkään mutta nyt muutaman päivän sisällä on keksinyt miten kiivetään syöttötuoliin ja ruokapöydän tuoleille. Alas ei osata tulla muualta kun sohvalta ja sieltäkin meinaa välillä tippua kun riehuu.

 Mä pyrin päivittäin käymään Aadan kanssa ulkona, yleensä aamupäivästä ennen päiväunia. Ulkona Aada viihtyy vaihtelevasti, yleensä lähtee kauheeta kyytiä asemalle päin ja mennään kävelylle. Matka kestää sata vuotta kun pitää jäädä ihmettelemään lentokoneita, lukikokkareita, oksia, ihmisiä ja oikeastaan kaikkea mikä itselle on arkipäivää :D Aada kävelee jo reippaasti yllättävän pitkiä matkoja ja moikkaa kaikkia ihmisiä, edelleen lähtisi myös kaikkien vieraiden matkaan joten usein saa ohjata kainaloista eteenpäin.
 Päiväunet Aada pääsääntöisesti nukkuu edelleen ulkona, ihan pikkuvauvasta asti on nukkunut paremmin ulkona joten sitä jatketaan niin kauan kun se vaan vaunuihin mahtuu :) Mummi teki Aadalle vaunuihin semmosen paksun peiton mihin sen pystyy kääriä sisälle joten tarkenee hyvin nukkua ulkona kunnon pakkasillakin.

Vaatteissa käytössä on 80-86cm vaatteet. Yläosat on isompaa kokoa ja housut yleensä pienempää. Tuntuu että Aadalla on kauhean pitkä selkä verrattuna jalkoihin ja elättelen tässä toivoa että noi jalat pikkuhiljaa alkaisi kasvaa pituutta tai jää uusi välikausihaalari äkkiä pieneksi. Pituutta löytyy suunnilleen 76-77cm kotona mitattuna.

Terveisin Carina ja Aada :)

Kotona taas :)

Mökki reissu sujui paremmin kun odotin! Asuntoautolla ei päästykään lähtemään kun se tottakai jouduttiin päivä ennen lähtö hinata pihasta korjaamolle. Onneksi ukin mersu sentään oli luotettava ja pienen pohdinnan jälkeen pakattiin kamat sinne. Suksiboksi katolle jouduttiin kuitenkin laittamaan koska mukana oli vaunut, turvaistuin, 3kissaa bokseineen ja vielä kaikki muut tavarat. Mahduttiin kuitenkin ja lähdettiin kohti Kuhmoisia tiistaina aamupäivällä.

Menomatkalla

Menomatkalle Aadalle varattiin matkaevääksi viinirypäleitä, rusinoita, smoothieta ja maitoa. Lelut tottakai epähuomiossa laitettiin suksiboksiin joten lelujen virkaan joutui parkkikiekko, silmälasikotelo ja navigaattori :D Niiden avulla Aada saatiin viihtymään Tuulosten kohdalle jolloin hän vihdoinkin nukahti. Padasjoelle sovittiin kahvitauko ja Aadan oli tarkoitus jäädä autoon nukkumaan mummi vahtina kun mä treffasin Hedaa <3 Neiti kuitenkin heräsi samantien kun auto sammui joten Hedakin pääsi näkemään Aadan. Oli ihana nähdä Hedaa pitkästä aikaa vaikkakin vaan vähän aikaa. Juotiin kahvit ja ostettiin Aadalle lelu autoon että jaksaa loppumatkan :)
Loppumatkan Aada olikin hereillä vaikka sitä väsytti vielä. Navigaattori osoittautui hauskaksi kun säädettiin se niin että se neuvoo koko ajan kuhmoisten keskustaan vaikka ajettiin parikymmentä kilometriä vielä siitä ohi, Aada virnuili ja nauroi kun navigaattori kehoitti joka risteyksessä kääntymään jonnekin.

Taulun Abc:llä

Aada ja Heda <3

 Kun vihdoinkin päästiin perille tajusin olevani todellakin metsässä ja syvällä. Pieni punainen mökki, ulkohuussi eikä kenttiä juurikaan missään :D Mökissä oli kuitenkin sähköt mutta ei juoksevaa vettä :) Tulipahan vietettyä kunnon mökkielämää paripäivää ilman sosiaalista mediaa.. Käytiin tiistaina pulkkailemassa, paistamassa makkaraa laavulla ja Aada nukkui päikkärit vielä ulkona. Aada nautti taas kun oli huomion keskipisteenä ja mua ei paljoa kaivattukaan Aadan hoitamisessa pariin päivään. Saunaan Aada ei suostunut mennä vaan parkui surkeana. Ekana yönä Aada nukkui hienosti koko yön, nukuttamaan tosin hän halusi mummin kun äiti ei kelvannut. Naurettiinkin että Aada varmaan yhdistää matkasängyn mummiin.

Aadan ensikosketus piirtämiseen

Keskiviikkona taas kaikki muut huolehti Aadasta heti sen herättyä. Mä sain syödä ja juoda kahvit rauhassa kun Aada söi aamupalan, sen vaipat ja vaatteet vaihdettiin ja sitä viihdytettiin. Aamupäivästä käveltiin taas laavulle tällä kertaa lettuja paistamaan. Prinsessa tosin sai sylikyydin kun laavu oli metsässä mäellä jonne meni vaan tallottu moottorikelkkareitti. Kauaa ei oltu kun Aada oli aika väsynyt ja joutui istuskella sylissä. Aada taas nukkui ulkona päiväunet hyvin pakattuna kun pakkasta oli aika reilusti. Sitten taas pulkkailtiin ja loppupäivä menikin sisällä. Aada tykkäsi pulkalla laskemisesta tosi paljon, mä laskin sen kanssa jäistä pihatietä täysiä tielle (tiellä oli mummi ja Arja vahtimassa) ja neiti vaan nauraa käkätti ja kiljui kyydissä. Sitten aina kun noustiin pulkasta ja olisi pitänyt kävellä takaisin niin meidän pieni prinsessa heittäytyi maahan ja odotti että hänet kannetaan.. Mummi ja Arja sitä sitten tyytyväisenä kantoi aina takaisin. Pitäähän sitä vuoden ikäisellä olla jo palvelijoita :D

Lapsi ei tykkää pakkasesta

Lettuja paistamassa

Aada oppi puhaltamaan pilliin :D

 Vikana yönä Aada sitten heräs puolilta öin ja mä tyhmä otin sen mun viereen nukkumaan kun en jaksanut alkaa tapella nukutaanko vai ei. Aada nukkui sitten mun vieressä melkeinpä loppuyön hyvin levottomasti ja nukuin tosi huonosti. Aamusta asti särki selkää ja lonkkia vaikka olin ottanut kaikki lääkkeet ja venytellyt. Ajattelin että kyllä tää tästä ja pakkaamisen jälkeen lähdin torstaina Aadan kanssa taas laskemaan pulkalla.. Yhdentoista aikoihin pakattiin auto ja lähdettiin kotia kohti. Aada nukkui mökkitieltä Hämeenlinnaan asti ja oli loppumatkan ihan nätisti kunhan sitä viihdytti tarpeeksi.

Kotona sitten tajusin että niin pitkä automatka ei tehnyt kovin hyvää lonkalle ja kipu vaan paheni iltaa kohti. Nyt mulla on sit taas lonkka rikki, kannatti lähteä mökille -_- Lääkkeet ja liikunta nyt hetkellisesti pitää tän kivun kurissa mutta kun välillä tuntuu että lonkka ei kestä yhtään astumista niin on vähän hankalaa. Aamulla ja illalla tää on pahempi.

Tänään päivällä pystyin käydä kirppiksellä ja ruokakaupassa kun olin tulehduskipulääkkeen ottanut. Kirppikseltä tein hyviä löytöjä! Tosi hyväkuntoisia vaatteita mukaanlukien ihan uusi yöpuku. Kasa vaatteita ja rahaa meni 17euroa. Tätä menoa mulla alkaa olla ihan hyvin 92cm vaatteita odottamassa käyttöönottoa :) Legginssejä löysin neljät, kuvasta puuttuu vielä punaiset tollaiset tähtilegginssit. Kuvassa toi Name Itin sinivalkoinen mekko ei näytä niin hienolta mutta se oli tosi söpö ja pakko ostaa.

Mökillä oli kuitenkin tosi kivaa, Aadalla oli kivaa ja reissu meni paljon paremmin kun olin odottanut. En tiedä rasitinko itseäni sitten kuitenkin liikaa vai miksi nää tulehdukset rupee taas sattumaan. Kestihän sitä ihanaa oloa sen viikon ilman kipuja. Toivotaan että tää helpottaisi edes parissa päivässä. Jatkan kuitenkin Arcoxian ja Panacodien popsimista koska on niistä edelleen sentään jotain apua, vaihtoehtona kun on että kaulasta lonkkiin asti särkee joka paikkaa ja kaikki sattuu, nyt sattuu vaan kävellä! :D

Me lähdetään mökille

Me lähdetään tiistaina reissuun Aadan kanssa! Mummi ja ukki ottaa meidät mukaan mummin siskon ja sen miehen luokse mökkeilemään. Lähdetään tiistaina aamupäivällä ja ollaan pari yötä sitten Kuhmoisissa. Nyt kun mulla on lääkkeet niin uskaltaa jo lähteäkin reissuun vähän pidemmälle kun tietää että jaksaa ja pystyy nukkua yöt :)

Ei olla vielä oltu missään reissussa Aadan kanssa joten vähän jännittää automatka ja muutenkin miten uudessa paikassa sujuu nukkumiset yms. Sitten vielä kuinka paljon tavaraa tollainen taapero tarvitsee mukaan ja se on muuten paljon! :D Vaunutkin pitäisi roudata mukana että Aadan saa nukkumaan päiväunet. Onneks mennään asuntoautolla joten Aadalle saa viihdykettä ja naposteltavaa turvaistuimen ulottuville mutta silti kolme tuntia autossa ennen Aadan päikkäriaikaa pelottaa :D

Aadan mielipide ulos lähdöstä

Tänään käytiin kirpputorilla ja Citymarketissa aamupäivästä. Kirpparilta löysin Aadalle 4pipoa, housut ja 3paitaa. Cittarista halusin ostaa 10e maksavan kuoritakin jota hypistelin jo eilen mutta jäi ostamatta, eilen niitä vielä oli 92cm mutta tänään pienin koko oli 98cm. Otin sen silti kun oli halpa ja niukkaa mitoitusta :) Siellä oli kanssa paljon paitoja -50% alennuksessa mutta otin yhden 92cm odottamaan että Aada kasvaa.

Aadan kevät vaatetus alkaa olla ainakin kunnossa. Meillä on pipoja joka lähtöön, kuorihaalari irroitettavalla fleecevuorella, kuoritakki ja kahdet hanskat viimesyksyltä. Keväällä pitää ostaa kunnon välikausikengät kun edelliset on jo pienet ja sit on vaan Kuomat ja Crocsin kumisaappaat. Sadevaatteet varmaan pitää uusia myös kun haalari alkaa jäädä lahkeista lyhyeksi.
Polarn O. Pyretin tilaus on vielä käsittelyssä, siellä olisi 3pipoa, 92cm legginssit ja body. Tilasin ne tiistaina joten olisi ihan kiva jos tilaus etenisi pikkuhiljaa.

Selkärankareuma

Kaksi lääkäriä mulle on nyt kertonut selkärankareumasta ja odotan pääsyä Peijakseen uudelle lääkärille ja fysioterapiaan. Siihenkin valitettavasti menee vielä 1-2kk että mä pääsen sinne, positiivista on kuitenkin että näiden monien kivuliasten vuosien jälkeen mua tutkitaan, mulle kerrotaan mikä mua vaivaa ja asialle tehdään jotain. Ainoa asia mikä tässä ottaa päähän on miksi kenellekään ei tullut mieleen esimerkiksi 5-6vuotta sitten ottaa mua tosissaan ja yrittää löytää syytä kipuun. Mä olen kaksi koulua lopettanut tän taudin ansiosta ja meinannut menettää järkeni siinä samalla.

Viimeisin lääkäri kertoi että usein tämä tauti alkaa juurikin lonkkien SI-nivelten tulehtumisella, jota mulla kesti noin 7vuotta tähän asti. Välillä oli toki hyviä kausia ja välillä tosi huonoja. Silloin kun mulla kivut alkoi lääkärien asenne oli lähinnä ota tästä vähän buranaa niin kyllä se siitä ohi menee, johtui osittain varmasti mun iästä koska olinhan mä nuori. No eihän se mennyt jolloin mua käytettiin röntgeneissä, magneettikuvissa ja ultrassa. Lonkkien limapussitulehduksia löytyi jossain vaiheessa ja sain tulehduskipulääkkeitä ja kortisoonipiikkejä. Joistain lääkkeistä oli aina hetkellisesti apua mutta kipu palasi aina takaisin. Jossain vaiheessa mä sitten sain tarpeekseni ja totesin etten enää ikinä mene lääkäriin. Säännöllisin väliajoin kun lonkkakivut oli pahimmillaan mä palasin lääkäriin kuuntelemaan sitä samaa ota tästä vähän lääkettä kyllä se siitä. Ketään ei kiinnostanut mikä aiheuttaa vuodesta toiseen mulle ne kivut vaan asenne oli se että lääkkeillä menee kyllä ohi.

 Mun raskauden myötä lonkkakivut rupesi pikkuhiljaa häviämään josta olin todella onnellinen. Tosissani luulin että vuosikausien kivut oli siinä. Väärässähän mä olin kun selkäkivut alkoi heti perään. Pitkään mä kestin selkäkipuja enkä ajatellut sen olevan pitkäkestoista. Nyt vasta loppuvuodesta ruvettiin miettimään selkärankareumaa. Kävin jälleen lääkärissä jossa kerroin suvussa olevan selkärankareumaa ja mietin voiko mulla olla sellainen. Kukaan lääkäri ei osannut epäillä asiaa mulla ennen kun itse ehdotin. Verikokeiden ja lääkärin tutkimusten jälkeen tuomio oli yksiselitteisesti Reuma ja lähete eteenpäin tutkimuksiin.

Fysiatrian lääkärille on 3kk jono ja mä olen joulukuun alusta asti ollut jonossa. Nyt mä ehkä kestän tätä kunnollisten lääkkeiden avulla siihen asti. Viimeisin lääkäri oli erittäin mukava ja yritti mulle selittää mitä mä sairastan. Lääkkeillä, fysioterapialla ja oikeanlaisella liikunnalla mut pitäisi saada kuntoon. Nyt mä ainakin tiedä että on olemassa lääkkeitä jotka auttaa mua ja vihdoinkin mä voin käydä lääkärissä selkäni takia ilman sitä "ota buranaa" asennetta.

Mun elämä on viimeisen vuoden aikana ollut hyvin tuskallista ja olen kaivannut tosi paljon ihan arkisia asioita joita normaalit ihmiset pystyy kivuitta tehdä ja mä en. Aivastaminen, niistäminen, nauraminen, haukottelu, hölkkääminen, juokseminen, jonkun asian nostaminen, käsien varassa roikkuminen, kumartuminen, lattialla makoilu ja sieltä ylös pääseminen.

Tänään mä olen todella nauttinut olostani vaikka ei tää lääke kaikkia kipuja vie pois mutta paljon pahemmaksi tää ei olisi voinut enää mennä joten mä nautin tästä hyvin pienestä kivunmäärästä.
 Oon kantanut Aadaa sylissä, istuskellut sen kanssa lattialla rakentamassa Duploilla, makoillut lattialla ja päässyt ketterästi ylös, juossut muutaman metrin rattaiden kanssa Aadan iloksi ja hengitellyt syvään.

Mä poimin seuraavan tekstin selkärankareumasta Reumaliiton sivuilta. 

Selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti) on pitkäaikainen niveltulehdus lähinnä selkärangan mutta usein myös raajojen nivelissä. Tyypillisiä ovat myös tulehdukset jänteiden kiinnittymispaikoissa sekä silmän etuosassa. Tulehdusta saattaa joskus olla sydämessä tai aortan seinämässä. Selkärankareuma kuuluu tauteihin, joita kutsutaan spondylartropatioiksi.
Selkärankareuma on yhtä yleinen miehillä ja naisilla, mutta taudinkuva on miehillä vaikeampi kuin naisilla. Sairaalahoitoa ja kuntoutusta miehet tarvitsevat paljon naisia enemmän. Kaikki sairastuneet naiset eivät edes tiedä sairastavansa lievää selkärankareumaa. Koska taudille altistava perinnöllinen riskitekijä on suomalaisilla verraten yleinen, on meillä myös melko runsaasti selkärankareumaa. Suomessa on noin 10 000 hoitoa tarvitsevaa selkärankareumapotilasta, mutta on arvioitu, että sairaus on jopa 1 prosentilla väestöstä.

Syyt

Taudin syytä ei tunneta, mutta arvellaan, että ainakin yhtenä laukaisevana tekijänä on infektiotauti, sillä melko usein selkärankareuma kehittyy reaktiivisen niveltulehduksen jälkeen. Sairastumiselle altistava tekijä on perinnöllinen HLA-B27 –antigeeni, joka voidaan verikokeella todeta 95 prosentilla potilaista. Pelkästään tämän antigeenin toteaminen ei kuitenkaan merkitse sairastumista selkärankareumaan.

Oireet

Tyypillinen potilas on nuori mies, harvemmin nainen, joka alkaa herätä aamuöisin ristiselän kipuun. Kipu voi säteillä takareisiin, mutta ei jalkaterään kuten iskiaksessa. Selkä on aamulla kankea, mutta ylösnousu ja lyhyt voimistelu poistavat kivun. Noin puolet potilaista sairastuu myös raajanivelten tulehdukseen. Yleisimmin sairastuvat polvet, nilkat ja lonkat. Joskus tauti alkaa polven tai muun raajanivelen turvotuksella, harvoin silmän tulehduksella. Rintakehäkivut ovat melko yleisiä. Sairauden alkaminen yli 40-vuotiaalla on harvinaista.
Selkärankareuma ei kaikilla pitkity, vaan oireet saattavat jäädä lyhytaikaisiksi. Joskus tauti uusiutuu vuosien oireettoman kauden jälkeen. Pitkäaikainen sairaus jäykistää selkärankaa. Kipu pakottaa selkärangan etukumaraan. Nikamien väliin kasvaa luusiltoja. Selän jäykistymisen lopputulos voi olla etukumara, liikkumaton selkäranka. Raajojen nivelet voivat tuhoutua. Suurimmat haitat koituvat lonkkien, polvien ja olkanivelten pitkäaikaisesta taudista.
Noin joka viides potilas sairastuu jossakin vaiheessa silmän etuosan reumaattiseen tulehdukseen (iriittiin), noin yksi tai kaksi sadasta sydäntulehdukseen.

Toteaminen

Selkäkivut ovat yleisiä, joten selkärankareuman diagnoosi viivästyy helposti. Varhaisvaiheessa selkä taipuu hyvin, mutta usein sairauden toteamisen aikoihin jäykistymistä on jo tapahtunut. On tavallista, että diagnoosiin päästään vasta 5 -10 vuoden kuluttua ensimmäisistä oireista. Tauti saadaan varmistettua risti-suoliluunivelten (s-i-nivelten) röntgenkuvilla, joissa näkyy tulehdusmuutoksia. Varhaisvaiheessa magneettikuvauksesta on suurta hyötyä. Myöhemmin nähdään luusiltoja (syndesmofyyttejä) selkänikamien välillä. Veren lasko ja CRP ovat korkeat ja hemoglobiini matala merkkeinä tulehduksesta, mutta veriarvot voivat olla normaalitkin. Reumatekijää ei ole veressä. Epävarmoissa tapauksissa on HLA-B27 –antigeenin tutkimisesta joskus hyötyä.

Hoito

Hoidossa on tärkeimpiä asioita muistaa, että selkärankareuma voi jäykistää selkärangan etukumaraan. Tämän vuoksi voimistelun, joka ylläpitää hyvää ryhtiä ja selkärangan liikkuvuutta, on oltava jokapäiväinen elämäntapa. On suositeltavaa, että ojentaa selän ainakin kerran päivässä täysin suoraksi. Sen voi tehdä seisomalla kantapäät seinää vasten ja painamalla takaraivon seinään kiinni. Rintakehän liike voi jäykistyä, joten on hyvä myös harjoitella syvään hengittämistä. Kuntoutuskursseilla on suuri merkitys, sillä niillä opetetaan oikea tapa huolehtia tuki- ja liikuntaelimistöstä. Koska sairastuneet ovat useimmiten nuoria, ammatillinen kuntoutus on tärkeää.
Lääkehoidoksi riittävät lievissä tapauksissa kivun ja jäykkyyden mukaan käytetyt tulehduskipulääkkeet. Sulfasalatsiini hillitsee oireita ja jonkin verran taudin etenemistäkin selkärangan osalta. Muista reumatautien peruslääkehoitoon kuuluvista lääkkeistä käytetään joskus metotreksaattia etenkin niillä, joilla on pääasiassa raajanivelten oireita. Uudet biologiset reumalääkkeet (mm. TNF-salpaajat) ovat osoittautuneet selkärankareumassa hyvin tehokkaiksi. Biologisen reumalääkkeen aloittamista ei saa viivytellä, jos sairaus näyttää vakavalta ja invalidisoivalta. Leikkauksista tulevat kyseeseen etenkin polvien ja lonkkien tekonivelleikkaukset, jos sairaus on tuhonnut näitä niveliä.
Kipu ja punoitus silmässä voivat olla merkki silmätulehduksesta. Tällaista epäiltäessä on hakeuduttava päivystystapauksena silmälääkärin hoitoon.

Ennuste

Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, selkärankareuman ennuste on keskimäärin hyvä. Sairauden aktiivisuus yleensä laantuu 40 ikävuoden jälkeen. Useimmat säilyttävät työkykynsä, ja vain pieni osa potilaista sairastuu niin vaikeasti, että seurauksena on haittaava invaliditeetti.

Mun päivä ilman kipuja!

Vihdoinkin koitti se päivä kun sain elää ilman kipuja!

Eilen aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen päätin mennä terveyskeskukseen. Viimeiset pari viikkoa oli ihan tuskaa kun kipu levisi selästä joka puolelle. Rintakehään, lonkkiin, kylkiin ja selkään sattui aivan tajuttomasti. Pelkkä hengittäminen alkoi olla kivuliasta ja varsinkin syvään hengittäminen sattui. Nukkumisesta ei tullut mitään ja järki alkoi mennä. Kaapissa ei ollut mitään lääkettä mikä auttaisi kipuun ja venyttelystä ei tullut yhtään mitään.

Terveydenhoitaja otti mut vastaan ja juteltiin hetki kivuista ja siitä mitä tehdään. Sainkin sitten jäädä jonottamaan lääkäriä, mutta mua ennen oli 4ihmistä jonossa ja kaksi lääkäriä paikalla joten tunti vierähti odotustilassa. Mä istuin ja yritin kävellä vuoronperään kun kaikki vaan sattui. Olisin kuulemma päässyt jonnekin makaamaankin halutessani mutta se olisi sattunut yhtä paljon niin tuskaisena kestin sen tunnin odottamassa.

Pääsin lopulta lääkärille joka katsoi mun tietoja, tutki mua ja väänteli lonkkia. Lääkäri oli tosi mukava ja kertoi mulle reumasta ja edelleen painotti että nyt sit aletaan hoitaa mua reumapotilaana ainakin fysiatriseen lääkäriin asti. Se mun lonkkien SI-nivelten tulehtuminen jo vuodesta toiseen kuulemma usein liittyy selkärankareuman alkamiseen. Vasen puoli kropasta mulla on pahemmassa kunnossa kun oikea. Lonkka ja selkä oikealta puolelta toimii paljon paremmin kun vasemmalta.

 Mä sain kokeiluun Arcoxia nimisen tulehduskipulääkkeen jota käytetään reuman hoitoon ja Panacod poretabletteja vielä lisäksi. Lääkkeet on mun mittakaavalla todella kalliita, niihin meni yli 40euroa kelakorvausten jälkeen ja Arcoxiaa oli 28tablettia ja Panocodeja 20kpl.
 Vihdoinkin oli kuitenkin lääke joka oikeasti auttoi! Otin puolenpäivän aikaan yhden Arcoxian ja vaikutus alkoi alle puolessa tunnissa. Nojatuolista noustessa yhtäkkiä vaan ihmettelin kun oli helppo nousta. Mä ihmettelin ja taivuttelin kroppaani ja hihkuin kun ei sattunut!

Aada jäi sitten iltapäivällä mummolaan yökylään ja mä lähdin Konan kanssa Myyrmanniin kiertelemään kauppoja. Ostettiin Aadalle uusi kypärämyssy ja yksi isompi body alennusmyynneistä. Mä jaksoin kävellä ja eikä kertaakaan tullut sellaista oloa että pääsisipä istumaan.
Vasta kymmenen aikoihin illalla pahimmat kipupisteet selässä alkoi näyttää merkkejä olemassa olostaan ja otin vielä Panacodin yötä vasten. Nukkumaan mennessä mä kierin pitkin mun patjaa ja hihkuin kun mä pystyin siihen. Mahallaan nukkuminen oli pitkästä aikaa myös kivaa :D
 Mä nukuin melkein 10tuntia kivuttomasti ja todella hyvin! Ensimmäistä kertaa kuukausiin! Se fiilis aamupäivällä herätessä kun ei sattunut ja pystyi nousta kivuttomasti ylös. Mä olin heti jo niin iloinen ja jätin aamukahvitkin väliin kun lähdin Aadaa moikkaamaan yläkertaan ja hakemaan sen kotiin :)

Mä todella toivon että nää auttaisi edes tän kuukauden ja löydetään mulle oikea lääkitys. Venytellä mun kuulemma täytyy nyt kun kivut pysyy kurissa. Tuoteseloste lääkkeissä oli aivan helvetin iso lappu ja mahdollisia sivuoireita miljoona, aivohalvauksista lähtien kaikki mahdollinen..

Nyt Aada nukkuu ulkona ja mä vielä hetken nautiskelen siitä kun pystyy hengittämään syvään ilman että sattuu ja eilen pystyin jopa nauramaan! Elämän pieniä iloja. Jos nää nyt pitää edes hyvin vähäisinä nää kivut niin mulle kelpaa sekin.

Vuoden eka

Blogihiljaisuus vähän venähti pidemmäksi mitä oli tarkoitus. Monena iltana on pitänyt alkaa kirjoittelemaan mutta ei ole jaksanut keskittyä ja välillä mennyt tosi myöhäiseksi kun Aada on nukahtanut välillä vasta kymmenen jälkeen iltaisin. Eilen mä vietin illan Polarn O. Pyretin nettisivuilla alennusmyyntejä katselemassa, vaikka mitä olisi löytynyt mutta tilasin vain yhden vaaleanpunaisen raitabodyn, legginssit ja kolme kevät pipoa :) Legginssit oli normaalihinnalla mutta kaikki muut oli vähintään -50%.

Mulla oli tossa pieni paniikki Aadan välikauden suhteen kun sovitin viime syksyn takkia ja housuja ja totesin että ne on liian pieniä liikkumiseen. Nollakeleillä Aada paahtuu toppahaalarilla joten jostain piti löytää uudet välikausivaatteet. Kyselin vinkkejä netissä ja päädyinkin sitten Polarn O. Pyretin kuorihaalariin missä on irroitettava fleecevuori. Käytiin liikkeessä sovittamassa haalaria tarkoituksena ostaa käytettynä jostain kunhan saadaan rahaa mutta Aada tykästyi haalariin niin paljon että lähti kiitämään pitkin liikettä se päällä näyttäen tosi söpöltä niin mun rakas mummini sen sitten maksoi.. Lupauduin kuitenkin maksamaan haalarista ja kiitin kovasti :) Nyt on haalari ja viime syksyn hanskoista parit menee vielä hyvin tämän kevään. Pipoja tulee sitten toivottavasti postissa ensi viikolla. Välikausikengät täytyy ostaa sitten keväällä.

Mun uudenvuodenreissu peruuntui kun Aada ja Kona tuli kipeiksi, mä onneksi säästyin siltä vaikka päivän olikin sellainen olo että tulisi kipeäksi. Olisin mä voinut lähteä mutta totesin että parempi olla kotona varsinkin kun Aadalla on ollut viime aikoina semmoinen äitivaihe meneillään. Joskus sitten pitää yrittää uudestaan päästä Padasjoelle yksin vähän lomailemaan.

Pienen irtioton arjesta sain kuitenkin toinen päivä :) Mulla oli ne liput Hifk - Saipa matsiin ja lähdin sinne äitini kanssa. Hauskaa oli ja toivottavasti mentäisi joku kerta uudestaankin. Mä sain pipon ja kaulaliinan sieltä joita himoitsin myyntikojulla :D

Pieni Hifk fani

Kuten kuvista huomaa niin Aadalla on hifk paita ja housut! Aada sai ne joululahjaksi vuosi sitten ja nyt ne on sopivat :) Säännöllisesti hän myös lainaa mun pipoja ja roikotti tota kaulaliinaa vaikka kuinka kauan kaulassaan :D Kona kannattaa Kalpaa mutta mehän ei siitä välitetä, Aadan mummi ja rokkiukki on henkeen ja vereen Hifk faneja joten Aada kasvatetaan tottakai myös siihen että Stadi on punainen :D Ainakin niinkauan kun siihen pystyy vaikuttamaan..

Muuten me ollaankin oltu lähinnä vaan kotona ja kyläilty ahkerasti mummolassa. Mä olen Aadan pienet vaatteet kaivanut taas pois vaatekaapista ja laittanut joitain kamoja myyntiin. Amme jalkoineen ja suihkutuoli vie turhaa tilaa meidän pikkukaksiossa joten nekin on myynnissä. Aada käy nykyään aina suihkussa ja mä en tossa ahtaassa kylppärissä kykene sen ammeen kanssa säätämään enää. Pitää pikkuhiljaa alkaa ostamaan 92cm vaatteita varastoon. Aada kyllä varmasti nykyisiin vaatteisiin mahtuu vielä muutaman kuukauden kun käyttää 80cm housuja ja 86cm paitoja ja bodyja.

 Aada on ollut muutamana päivänä erittäin kiukkuinen koska hampaat näköjään kaikki halusivat puhjeta kerralla.. No ei ihan kaikki mutta tänään just ennen nukkumaan menoa kun Aada makasi sohvalla selällään ja naureskeli niin katsottiin suuhun ja melkeinpä kaikki hampaat löytyy! Ylhäällä näkyvissä 8kpl ja alhaalla saman verran. Enkä ole edelleenkään varma oliko siinä kaikki enkä aio yrittää laittaa sormia Aadan suuhun koska se puree :D
 Neiti on oppinut heittäytymään lattialle veltoksi ja hakkaa päätään esimerkiksi lattiaan suuttuessaan. Pienestä kiellostakin saattaa tulla kunnon draamaqueen esiin ja sitten itketään ja raivotaan. Monta kertaa päivässä. Nukkumaan menot on välillä ollut ihan hirveitä ja Aada on saattanut karjua kaksikin tuntia vaikka mitä tekisi. Tänään meni yllättävän nätisti ja nukahti samantien kun laski sänkyyn.

 Kelitkin on heitellyt tosi paljon eikä olla joka päivä päästy ulkoilemaan kun on ollut niin liukasta. Sitten sisällä ollaan yritetty keksiä kivaa tekemistä. Onneksi leluja riittää hetkeksi aikaa joten ollaan leikitty paljon. Sitten Aada piristyy aina kun laittaa Voice Tv:n päälle! Aadasta on tosi kivaa tanssia ja jos tv ei ole päällä niin se menee monesti telkkarin eteen tanssimaan ja osoittamaan telkkaria sen merkiksi että musiikkia nyt heti. Mummolassa Aada oppi laittamaan stereot päälle joten sielläkin saadaan nauttia Aadan tanssimuuveista :D

Tänään lapsukainen piristyi kun laitettiin kesämekko päälle ja hiuspanta päähän.. Aada osaa laittaa sen kuomat jalkaan ihan itse kauhean keskittyneen näköisesti ja oon sitten antanut sen kävellä tunninkin kuomat jalassa sisällä koska se on siitä niin kivaa. Välillä on päiviä kun kenkien laitto itse ei sujukaan ja sen kiukun kuulee varmaan naapuritkin kun toi pieni lapsi raivoaa kengilleen ja asettelee niitä uudelleen ja uudelleen lattialle ja yrittää :D

Mulla tämä vuosi ei ole alkanut kauhean hyvin terveyden osalta. Tätä menoa mä en jaksa maaliskuuhun asti odottaa fysiatriselle pääsyä. Kivut on jo ihan hirveitä eikä helpota päivisinkään enää kunnolla. Nukkuminen on ihan tuskaa ja oikeastaan eläminen on ihan tuskaa. Eikä mulla tosiaan ole toimivia lääkkeitä avuksi. Tällä viikolla pitää taas mennä valittamaan terveyskeskukseen. Edelleen mä elättelen toivoa että tää ei olisi selkärankareuma vaan joku mikä olisi parannettavissa eikä vain helpotettavissa. Mulla alkaa pää levitä tähän ainaiseen kipuun ja huonosti nukuttuihin öihin. Mua haukotuttaa koko ajan mutta mä en pysty haukotella edes niinkuin normaalit ihmiset. Tai jos se ihme tapahtuu niin se sattuu ihan tajuttomasti. Mä vihaan lääkkeitä ja silti mun pitää mennä lääkärille vinkumaan lääkkeitä että kestäisin tätä sinne maaliskuuhun asti.

Tästä nyt tuli sekainen postaus kuulumisista mutta ehkä siitä selvää saa :)