Meidän joulu

Joulu meni oikein mukavissa merkeissä. Oltiin sukulaisten kanssa, syötiin hyvin ja Aada sai nauttia huomionkeskipisteenä olosta! :)

 Meillä on asunut tänä vuonna kiltti pieni tyttö joka saikin paljon tarpeellisia lahjoja. Paketeista paljastui Duploja, Brion puisia leluja, pari kuvakirjaa, nuppipalapeli, lakanoita, nukenrattaat, vaatteita, uusi turvaistuin, hieno kissatyyny, vedettävä Ankkalelu mikä pitää ihan järkyttävää kvakkvak ääntä ja Ihaa pehmolelu mikä ääntelee :) Aada oli haltioissaan uusista leluista eikä osannut oikein päättää millä sitä leikkisi. Leluja tuskin tarvitsee hetkeen ostella kun nämä osoittautui mieleisiksi. Kirahvi kulkee perässä vähänväliä ja se vedetään jopa sohvalle mukaan.

Nukenrattaat jätettiin mummolaan toistaiseksi kun siellä mahtuu paremmin työntelemään ja käydään siellä melkeinpä päivittäin kun mummi on kotona. Aluksi Aada tosin otti nukkea kiinni tukasta ja viskasi sen lattialle ja kiipesi itse rattaisiin. Sen jälkeen on työnnellyt rattaita tyytyväisenä ja tänään työnsi jääkaappimagneettia pitkin olkkaria :D

Joulu meni siis oikein mallikkaasti, Aada jaksoi juhlia kahdeksaan asti kunnes iski väsymys. Mummi olisi ottanut yökyläänkin mutta ei neiti rauhoittunut kun oli vielä hälinää olkkarissa. Me pakattiin Aada viltin sisälle ja tultiin kotiin nukuttamaan lapsi. Oli vissiin niin jännä päivä että ei malttanut kunnolla nukkua vaan torkkui hetken ja kymmenen jälkeen vasta nukahti kunnolla. Hengaili olkkarissa meidän kanssa siihen asti kauhean juttelun kera

 Aada on ruvennut tekemään tuhmuuksia sopivasti joulun jälkeen. Mummolassa on muutama asia mitä Aada ei saisi tehdä ja tähän asti onkin nätisti totellut kun kieltää, heristää jopa itse sormella kun sanoo soosoo :D Takkahuone ja uima-allas huone on liukuoven takana joka on aina raollaan että kissat pääsee kulkemaan siitä välistä, sinne Aada ei ole saanut mennä mutta nyt se on ruvennut pistämään vastaan asenteella "lälläslää minähän menen, hihhihhii". Nyt mummi hommaa siihen tarpeeksi pitkän hakasen niin loppuu pelleily. Ei siinä muuten mitään mutta Aada on kovin vikkelä verrattuna meihin ja uima-allas on tyhjillään niin sinne voisi tippua.

 Toinen asia on ollut kolme porrasta eteistasanteelle, niitä ei ole kiivetty koska ei olla osattu tulla niitä sujuvasti alas. Kiellosta on tähän asti uskonut että ei mene mutta nyt pari päivää on kuulunut aina kauhea kikatus ja lapsi sinkoaa kun ohjus ne saamarin rappuset ylös ovelle. Räkänen nauru ja veltoksi heittäytyminen kuuluu myös asiaan kun sen hakee sieltä :D

Aadan uusi menopeli

 Mummi löysi ullakolta Aadalle sopivan potkukelkan yhtenä päivänä, samalla löytyi parikymmentä vuotta vanha Brion puinen junarata ja laatikollinen Duploja :D Lelut jäi mummolaan mutta Aada sai potkukelkan omaan pihaan. Aada oli tosi innoissaan kun sai työntää tota ja ajeltiin sillä pitkin teitä Aada kyydissä. Pitäisi joku systeemi keksiä millä Aadan saa pysymään tossa istualteen kun mä pidin sitä olkapäistä kiinni.

Huvi ajelulla

Tänään aamulla Aada rupesi näyttämään merkkejä siitä että olisi tulossa taas kipeeksi. Nenä vuotaa, hengitys rohisee vähän ja aivastelee. Nyt illalla tuntui vähän lämpimältäkin. Tottakai just kun mä olen suunnitellut olevani kaksi päivää pois kotoa. Katotaan nyt kuinka kipeeksi tulee että viitsinkö mä sitten lähteä.

Mun puolesta hyvää uuttavuotta kaikille! Mä palailen tänne varmaan vasta uudenvuoden jälkeen :)

Hyvää Joulua!

Mun jouluvalmistelut on ollut jälleen ihan olemattomat. Mennään mummolaan syömään ja lahjoja avaamaan joten kotona ei ole mitään jouluruokia tarjolla. Eikä oikein tunnukaan joululta kun ei ole tosiaan jouluisen näköistäkään meillä.

Huomenna kuitenkin Aada saa aukaista kolme pakettia kotona koska ylhäällä on niitä jo aika paljon odottomassa ja ne pitää kuitenkin kantaa kotiinkin asti. Me ostettiin vaan yksi lahja Aadalle joka maksoi parikymppiä, varmasti mieluinen lelu mutta ensi vuonna voisi alkaa jo muutamaa kuukautta ennen joulua ostaa valmiiksi lahjoja ettei olisi niin köyhä olo tuolla joulukaupoilla. Onneksi sukulaiset on Aadaa muistanut monilla paketeilla :)

Me ollaan viime päivät oikeastaan vaan oltu rauhassa kotona ja käyty Aadan kanssa mummolassa kahvittelemassa. Aadalla tulee TAAS hampaita ja tänään neiti on ollutkin aikamoinen dramaqueen. On itketty, huudettu, karjuttu, läpsitty, muristu ja kädet puuskassa mökötetty varmaan 300kertaa päivän aikana. Just edelliset kaksi hammasta kun ehti kasvaa niin toiset tuli viereen. Aina kaksi hammasta kerralla ja nyt niitä löytyykin sitten 12kpl! Sormet on koko ajan suussa ja kuola valuu, kaikki mahdollinen paitsi purulelut löytää tiensä suuhun ja yritti mua purra ranteesta, ilmeisesti fleecetakki tuntuisi kivalta?

Mä aion ottaa vapaata lapsenhoidosta ja suuntaankin Padasjoelle viettämään uuttavuotta pariksi päiväksi. Fiilikset on vähän sekavat, mä huomaan kaipaavani ystäviä ja aikaa "yksin" mutta samalla mua jännittää lähteä pois kahdeksi päiväksi mun lapsen luota. Kona jää kotiin Aadan kanssa ja varmasti pärjää mutta silti jännittää. Mä olen toki ollut välillä yhden yön erossa Aadasta kun se on ollut yläkerrassa yökylässä ja silloinkin mulla on ollut ikävä! Hoidossa Aada on viihtynyt loistavasti ja nyt ei edes jää hoitoon vaan isänsä kanssa. Reissu tekee varmasti hyvää, mä saan vähän omaa aikaa mitä olenkin tässä kaivannut. Mun oma-aika on ollut niin olematonta kun Kona ei Aadan kanssa käy juurikaan muualla kun kaupassa ja joskus äidillään.

Siitä päästäänkin mun joululahjaan jonka sain avata jo tänään. Sain tottakai kännykkään Hifk suojakuoret mutta sitten oli kaksi lippua Hifk - SaiPa matsiin 2.1! Ihan mahtavaa, oon pitkään halunnut mennä matsia katsomaan mutta kun taloudessa toinen osapuoli kannattaa Kalpaa niin sitä ei kiinnosta. Ensin ajattelin mun pikkusiskoa mutta se ei pääse töiden takia. Sit tajusin että mulla ei ole edes naispuoleisia kavereita täällä ketä mun kanssa lähtis! On tässä muutama päivä aikaa miettiä kuka mun kanssa sinne lähtisi :) Menen sitten yksin mutta harmittaa toki jos toinen lippu menee hukkaan.

Nyt ei ajatus enää kulje pätkääkään kun kuulokkeet on hukassa ja Kona pelaa joten toivotan kaikille tasapuolisesti hyvää joulua! :)

Aikani äitinä..

..on ollut elämäni parasta aikaa. Vaikka en vielä kaksi vuotta sitten halunnut lapsia enkä ollut suunnitellut elämääni kovin pitkälle. Hyvin tuore parisuhde alla ei ollut kovin hyvä lähtökohta raskautumiselle. Muutaman viikon päästä siitä onkin kaksi vuotta kun tajusin olevani raskaana.

Uusivuosi kaksi vuotta sitten

Olin käynyt vain peruskoulun, olin taistellut fyysisten ja henkisten terveysongelmien kanssa vuosia, hankkinut suuret ulosottovelat ja lopettanut kaksi koulua kesken koska en vaan pystynyt opiskelemaan niitä aloja mitä olisin kuitenkin halunnut. Se ainainen kotona makaaminen ilman mitään rytmiä elämässä ja lääkärissä ravaaminen ilman että kukaan otti mua tosissaan oli todella raastavaa. Vaikka mä en ollut ajatellut ikinä olevani kykenevä äidiksi päätin kuitenkin samantien plussattuani pitää lapsen.

Raskaus oli mulle fyysisesti helppo, henkisesti hyvin vaikea. Yhtäkkiä piti päättää tuoreessa parisuhteessa ollaanko yhdessä vai erikseen kun mä päätin lapsen pitää. Yhdessä jatkettiin ja siinä sitten piti itse kasvaa henkisesti ja tutustua toiseen. Mä en ennen Konaa ollut ikinä vakavassa parisuhteessa, sekin toi vähän vaikeuksia suhteeseen. Mä en osannut kauheasti iloita mun muuttuvasta vartalosta vaikka kiloja mulle tulikin vaan joku kahdeksan ja olin ennestään hoikka. 
Mun hyvä itsetunto valui pikkuhiljaa viemäristä alas ja tilalle tuli inho omaan vartaloon ja vertaaminen muihin.

Muutama päivä ennen synnytystä

Loppuraskaudesta mä kuitenkin rupesin rakentamaan yhteyttä mahassa asuvaan vauvaan kun vihdoinkin uskoin että siellä joku asuu ja potkii mua kylkiluihin. Aloin odottaa innolla mun tytärtä maailmaan. Soitin kännykästä mun lempimusiikkia mahan päällä ja katsoin kun mahassa alkoi bileet.
 23.9 Mä heräsin aamulla ja oli todella outo olo, mitä on vaikea kuvailla mutta mä tiesin että tänään tapahtuu. Outo olo kesti koko päivän ja illalla alkoikin tulla merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ja supistuksetkin alkoi sitten yhdeltä yöllä samantien säännöllisinä. Supistukset oli ihan hirveitä ja mä oksentelin vessassa ja itkin sohvalla sikiöasennossa ja kuuntelin kun mummi soitteli kätilöopistolle että me tullaan nyt. Muistaakseni huusin että mä en enää saatana ikinä hanki lapsia.

Ensimmäinen kuva meistä

"Rusina"

 Synnytys oli nopea, kättärillä ehdittiin olla puolitoista tuntia melkein kun Aada jo oli syntynyt. Kätilöllekin tuli vähän yllätyksenä kuinka nopeasti se eteni. Mä sain mun pienen tyttären syliini ja niin alkoi meidän yhteinen taival. Me oltiin perhehuoneessa muistaakseni neljä päivää ennen kun päästiin kotiin. Aada kun oli pienikokoinen niin piti seurata kaikenmaailman arvoja ja imetys ei sujunut niin että Aada olisi saanut tarpeeksi. Kahden tunnin välein piti syöttää ja Aada saattoi olla rinnalla sen tunnin ja sit taas tunnin ehti nukkua. Lopulta kun annettiin lisämaitoa alkoi arvot nousta ja Aada virkistyä ja päästiin kotiin.

Ensimmäinen päivä kotona <3

Nala otti Aadan hyvin vastaan :)

 Ensimmäiset kuukaudet oli ihania ja vaikeita. Aada nukkui ensimmäiset kolme kuukautta mun vieressä koska nukkui millon huvitti ja heräili usein syömään. Univelat oli molemmilla ihan järkyttävät ja pienistä asioista saatiin isoja riitoja. Sitten pikkuhiljaa Aada rupesi nukkumaan kokonaisia öitä. Alettiin löytyy kunnollinen vuorokausirytmi ja kaikki alkoi itseasiassa sujua tosi hyvin. Aadan nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi sujua ihan itsekseen, yösyötöt jäi pois ilman sen kummempaa panostusta asiaan ja Aada rupesi nukkumaan kokonaisia öitä.

Soseiden maistelua

Vauvavuosi tuntui menevän todella nopeasti näin jälkeenpäin ajateltuna. Ehkä aika kuultaa muistot koska välillä huomaan kaipaavani sitä pientä vauvaa joka viihtyi sylissä ja tapitti nappisilmillään äitiä. Henkisesti vauvavuosi oli kyllä raskasta, ei sitä raskauden alussa osannut ajatellakaan kuinka paljon se elämä lopulta muuttuu. Kaverit kenellä ei ole lapsia tai parisuhdetta häviää eikä niiden perään jaksa lopulta soitellakaan. Kuinka paljon eri tunteita itse käy läpi ja kuinka paljon itse muuttuu tuli mulle aika järkytyksenä. Vauvavuotena me ei erityisemmin ihmisiä olla nähty, eipä mulla olisi muuta juteltavaakaan kun mun lapsi. Se on mun arkea.

Tätä mä kaipaan, päiväunet yhdessä!

Mä olen muuttunut itse todella paljon verrattuna kahden vuoden takaiseen minään. Ainoa mitä mä kaipaan itsessäni on se itsevarmuus mikä silloin oli. Mä panostan itseeni harmittavan vähän, enkä koe että mulla olisi edes rahaa saatika sitten aikaa siihen. Mä kuljen vanhoissa vaatteissa enkä viitsi ostaa itselleni mitään koska ajattelen että se on jotenkin Aadalta pois. Meillä kun ei muutenkaan rahaa kauheasti ole. Viime kesänä olisin halunnut ostaa mekon itselleni ja totesin näyttäväni kamalalta kaikissa tän ei niin kiinteen kropan kanssa. Vaikka mä suht hoikka ja kevyt olenkin. Tähän kotilookkiin on vaan niin helppo jymähtää kun tuntuu että sitä omaa aikaa ei muutenkaan ole erityisemmin.
 Sitten päälle vielä nämä jatkuvat terveysongelmat jotka kyllä raastaa. Mulla on ihan tajuton halu päästä opiskelemaan ja sitten työelämään, ihmisten ilmoille ja saada mahdollisuus olla normaali ihminen. Vaikka sitten kun joskus pääsen töihin saan maksaa mun ulosottovelkoja rankalla kädellä niin etten ainakaan tästä rikkaammaksi ihan hetkeen muutu. Maaliskuussa onneksi on fysiatrian lääkäri ja olen astetta viisaampi mun tulevaisuuden suhteen. Positiivista kuitenkin on se että vihdoinkin lääkäri otti mut tosissaan ja lähetti tutkimuksiin, siihen ei mennyt kun 6vuotta..

Omalla hiekkalaatikolla

Mummolassa kissavahteina

 Nykyään mä osaan olla kiitollisempi siitä millainen mun lähipiiri on ja menneisyydestä huolimatta haluan pysyä kaikkien mun perheenjäsenten kanssa yhteyksissä vaikka kaikki eivät tulekaan keskenään toimeen. Mä oon saanut paljon tukea vaikka mä aikoinaan salasin mun luottotietojen menetykset ja sen kuinka hajalla mä oikeasti olin. Toki jos mä olisin sillon ajoissa puhunut asiat voisi olla eritavalla nyt mutta opettelin asioista puhumisen vasta raskaana ollessa.
Mä olen saanut rahallista apua kun on ollut tiukkaa ja neuvoja kun on jotkut asiat ahdistanut. Mä toivon että jonain päivänä mullakin on jotain tarjottavaa vastineeksi tästä kaikesta. Aadallakin on paljon ihmisiä ympärillä jotka siitä välittää.
 

Vaikka välillä ärsyttää, ahdistaa ja masentaa niin mä en vaihtaisi tätä mihinkään. Tulevaisuus stressaa mua todella paljon ajoittain, varsinkin mun terveyden takia olisi suotavaa nukkua kunnollisessa sängyssä jota mulla ei ikimaailmassa ole varaa ostaa. Vaikka yrittäisin säästää edes 20e kuussa niin siihen menisi todella kauan. Sit joskus työelämässä tulen olemaan ihan yhtä köyhä kun nyt.

 Aadan kanssa nämä 14kuukautta on ollut kuitenkin ainutlaatuista aikaa. Musta on ollut ihanaa olla kotona Aadan kanssa ja seurata sen kehittymistä. Aada tuo iloa ja rutiineja mun elämään. Mun terveydentilan ja rahatilanteen takia tuskin enää koskaan pystyn/haluaisin hankkia lapsia. Mulle riittää hyvin tämä yksi jota mä rakastan aivan tajuttoman paljon <3

Mun tavoite on että ensi vuonna mä alan tutustumaan uusiin ihmisiin ja vien Aadaa tapaamaan lapsia eikä enää jatketa tätä mökkihöperöitymistä.
 Sitten mä toivottavasti maaliskuussa saan lääkäriltä jotain toivoa kipujen loppumisesta tulevaisuudessa ja saan kropan kuntoon.

Nimipäivä

Tajuttomasta väsymyksestä huolimatta oli tosi mukava päivä! :) Aadalla oli tänään nimipäivä ja mä en edes tiennyt aamulla tätä..

Mä nukuin viime yönä taas todella huonosti, mentiin nukkumaankin vasta kahdentoista jälkeen. Mulla ei ole kaapissa yhtään kipulääkkeitä mitkä auttaisi tähän kipuun. Nykyään Kona nukkuu sohvalla ja mä nukun patjalla lattialla. Patja on sohvaan verrattuna aavistuksen mukavampi, tai siis ei mukava mutta vähän kivuttomampi. Mä todella kaipaan sänkyä, kunnon sänkyä koska meidän sänky mikä meni kaatikselle kesällä kun tää kämppä homehtui oli todella epämukava ja rikkinäinen muutenkin plus sitten lopulta homeessa..

Aada heräsi aamulla jo kuudelta mikä oli kummallista. Luulen että sillä tuli vilu makkarissa vaikka lämppäri oli lattialla mutta kun nukkui ilman vaatteita ja oli potkinut peiton pois päältään. Mä kirosin mielessäni siinä vaiheessa kaikki mahdolliset kirosanat koska mua väsytti aivan tajuttoman paljon ja muhun sattui aivan tajuttoman paljon. Yritin saada Aadaa patjalle mun viereen nukkumaan mutta siitähän ei tullut yhtään mitään kun se huomasi koiran ja isin sohvalla nukkumassa. Mä sitten luovutin ja mentiin aamupalaa tekemään keittiöön ja kahvia keittämään. Koko aamu menikin siinä kahvia hörppiessä ja katsellessa pientä riehuvaa lasta.

Aloin jo pikkuhiljaa henkisesti valmistautumaan neuvolaan lähtöön kunnes Itellan pakettiauto ajoi pihaan. Mä ihmettelin mitä ihmettä se meidän ovelle tulee kun ei me olla tilattu mitään saatika kuultu että kukaan muukaan olisi, varsinkaan kotiinkuljetuksella :D Paketti paljastui mun sijaisäidin lähettämäksi Aadan nimipäivän kunniaksi! Ihan mahtava yllätys, kiitos vaan äiti <3 Aada oli ihan innoissaan paketista josta paljastui Aadalle kissapehmolelu/käsilaukku, vaaleanpunainen hiuspanta rusetilla ja Muumi astiasetti :) Sitten oli pari pientä jouluista pehmolelua koristamaan asuntoa ja mulle Angry Birds lakritsia. Mä olen vieläkin ihan innoissani yllätyspaketista! :D

Sitten jo paremmilla mielin lähdettiin kävelemään kohti neuvolaa, vihdoinkin omaan neuvolaan jonka remontti on valmistunut. Ulkona oli ihan älyttömän liukasta mikä vaikeutti ennestään mun vaikeaa liikkumista mutta selvittiin kaatumatta neuvolaan asti.
Oltiin ajoissa ja neuvolatäti myöhässä joten ehdittiin tovi viettää aulassa. Aadalla oli hauskaa kun pyöri siellä ympäriinsä ja käpälöi kaikki lelut läpi. Sitten se meni juttelemaan jollekin raskaana olevalle naiselle ja ihmetteli ja seurasi toista pientä tyttöä joka odotti lääkäriä äitinsä kanssa :)
Aadalla meni neuvolatädin luona hyvin ja temmelsi ympäri huonetta kun keskusteltiin miten on mennyt sitten viimenäkemän. Paino saatiin otettua niin että Aada istui mutta pituusmittaus selällään maaten aiheutti taas kauhean itkun. Edelleen mennään tasaisesti käyrillä. Paino menee alakäyrillä tasaisesti ja pituus oli käyrillä jopa noussut :) Lopuksi Aada olisi vielä lähtenyt hammashoitajien mukaan jotka juttelivat huoneen ulkopuolella.

Aada 1v ja vajaa 3kk, suluissa 1v
Pituus 75,5cm (71,7cm)
Paino 9110g (8410g)
Pipo 45,5cm (44,3)

Kovaa vauhtia mummolaan

Kotona sitten vähän syötiin ja leikittiin ja tarkoitus oli mennä ulos ja Aada siellä sitten päiväunille mutta meninkin sitten yläkertaan mummolaan Aadan kanssa kun Kona halusi nukkua.
Mummolaan satuttiin sopivaan aikaan kun oli ruokaa valmiina ja päästiinkin heti syömään. Aada tykkää mun mummin sapuskoista ja syökin mielellään mummin sylissä nätisti. Aadalla on omia leluja, vaihtovaippoja, vaatteita ja maitoa aina mummolassa joten pystytään olla siellä ihan rauhassa ilman että tarvii kotoa roudata mitään mukana :) Aada taas meni ympäri taloa kissojen perässä ja leikki innoissaan. Mä sain juoda kahvit rauhassa ja Aada nautti mummin ja ukin huomiosta.

Jossain vaiheessa Aada istui olkkarissa matolla repimänsä lehti edessä kun nuorin kissoista Vilppu oli siinä vieressä. Vilppua rupesi leikityttämään ja yrittikin nappailla tassuilla lehden palasia Aadalta ja tämähän siitä innostui ja yritti sitä leikittää. Mummi onneksi muisti että sillä oli paketissa oleva kissanlelu kaapissa niin annettiin se sitten Aadalle. Siitä riitti kyllä hupia kun Aada kiljui ja nauraa käkätti ihan hysteerisenä ja juoksi ympäri olkkaria huitoen sillä lelulla kissoja kohti :D Sit mä vaan nauroin vedet silmissä Aadan riemulle. Ei se ole ennen noin innostunut mistään.

Sen riehumisen jälkeen alkoikin lapsi olla jo tosi väsynyt ja kello lähenteli kolmea. Sitten puettiin päälle ja käveltiin portaat alas omalle pihalle ja lapsi vaunuihin vällyjen väliin. Unta ei tosiaan tarvinut houkutella kun nukahti alle minuutissa ja mä meninkin sisälle laittamaan pyykkejä koneeseen ja siistimään olkkarin lattioita. Aada sai mummilta nimipäivän kunniaksi nuppipalapelin lahjaksi.

Loppupäivä menikin sitten Aadan herättyä katsellessa Murdochin murhamysteeriä ja Emmerdalet. Aada tottakai repi kaikkea lattialle, pomppi sohvalla ja leikki leluillaan. Yllättävän väsynyt olikin koko illan vaikka nukkui pihalla varmaan tunnin. Kahdeksan jälkeen meni sänkyyn ja nukahti joskus ennen yhdeksää. Yhdeksältä joku postimies paukutti meidän ovelle ja Aada heräsi siihen kun Nala räyhäsi ovella. Luulisi että noilla kuskeilla olisi jotkut navigaattorit tai muut koska ei sen meille olisi pitänyt tulla vaan mennä tonne voimalaitoksen viereen. Onneksi Aada kuitenkin nukahti samantien uudestaan.

Pitäisi varmaan itsekin alkaa mennä nukkumaan kunhan toi mies lopettaa ton pelaamisen. Jos mä huomenna joudun nousta kuudelta ja olen nukkunut yhtä huonosti kun viimeyönä niin alan kyllä itkemään :D

Aadan leikit

Viime aikoina Aada on ruvennut kiinnostumaan vihdoinkin leluista. Ennen se leikki lähinnä kaikilla esineillä mitkä ei ollut leluja, mitä vaan käsiinsä sai kuten hiusharjat, muovikulhot, dvd-kotelot ja mittanauha muunmuassa. Aadalle on kertynytkin jo leluja aikamoinen määrä, puolet kylläkin on pehmoleluja. Nyt kun on joulu tulossa niin Aada saa lisää leluja mistä on varmasti iloinen kun tiedetään jo mistä se tykkää ja mistä ei :D

Aadan taaperokärry

Brion taaperokärry ostettiin kun Aada rupesi seisomaan itse ja onkin ollut ihan huippuostos. Meillä tää on ollut sisällä ja ulkona kuivilla keleillä käytössä ja onkin ollut ainoa "lelu" mistä Aada on ollut kiinnostunut monta kuukautta. Uskoisin että tää on vielä pitkään käytössä kun nyt on keksitty siinä istuminen niin että ajetaan rallia ja Aada laittelee kärryyn itse leluja ja työntää niitä ihan innoissaan.

Aada ja sen "crocsit"

Aada on myös kova tyttö pukemaan kaikkea. Mun sijaisäiti toi Aadalle tommoset keltaiset feikkicrocsit lahjaksi ja päivittäin Aada hakee ne laatikosta ja heittää mun syliin ja rupeaa ojentelemaan jalkoja sen merkiksi että kengät jalkaan, sit se tepastelee ylpeänä ne jalassa ja välillä yrittää niitä itsekin laittaa jalkaan ja sitten suuttuu kun ei onnistu ja heittää kengät minne sattuu.
Aada tuo usein myös takkia mulle ja ojentaa kädet että saisi takia päälle. Eilen se laittoi legginssit toiseen käteen.. Hatut on maailman paras juttu, Aadalla on monta hattua mitä ei enää kylmillä ilmoilla käytetä niin se sitten ylpeänä laittaa niitä sisällä päähänsä :D

Sekalainen seurakunta

BR-muotolajittelija

Aada tykkää tosta Br lelujen puulelusta kauheasti ja oppi aika äkkiä laittamaan palikat oikeista rei'istä. Turhin ostos on kyllä ollut toi Elefantti ylimmässä kuvassa. Aadalla on ollut se parikuisesta lähtien eikä se ole siitä edelleenkään erityisen kiinnostunut. Soiva sammakkolelu on sentään ollut usein leikeissä mukana toisin kun muut ylimmässä kuvassa olevat lelut.

Brion puisia rakennuspalikoita

Ensimmäiset Duplot

Aada sai 1vuotissynttäreillä paketin Brion palikoita ja paketin Duploja lahjaksi. Musta tuntuu että mä olen ollut enemmän innoissani niistä ja rakentelen aina Aadalle kaikkea ja se sitten tulee ja hajottaa. Joitain duploja osaa jo laittaa hienosti yhteen ja rakentaa palikoilla torneja hyvin keskittyneesti. Vaikka näillä ei osaakaan kauheasti vielä itse tehdä mitään rakennelmia niin silti tykkää leikkiä niillä. Noukkii aina pari duploa ja rakentelee niillä ja sitten kaivaa kaikki laatikosta lattialle ja sitten heittelee takaisin laatikkoon :D

Fisher Price kännykkä

 Kännykkä on ollut hyvä ostos. Tätä on käytetty paljon! Aadalle kun sanoo haloo niin se nostaa kännykän korvalle ja pälättää siihen pitkän aikaa, välillä näppäillään vähäsen ja jutellaan uudestaan. Haloo leikki on opittu niinkin hyvin että paremman puutteessa kännykäksi sopii ihan vaikka pelkkä palikka ja välillä äidin puhelin..

Mega Bloks

 Näistä Mega Blokseista luin jostain blogista ja kävin ostamassa Aadalle kassillisen niitä. Enemmän hupia näistä on kylläkin ollut että ne kaivetaan lelulaatikosta lattialle ja sitten viskotaan niitä takaisin naurun kera. Nää on ollut kivan isoja joten Aada osaa pienemmillä palasilla jo vähän rakennella.

Enemmän Aada kuitenkin tykkää siitä että sen kanssa leikitään. Useimmiten istuskellaan lattialla ja mä rakentelen Aadalle torneja mitä se voi kaataa tai sitten mega blokseilla jotain epämääräisiä kasoja mitä Aada purkaa ihan into pinkeenä :)

Joululahjaksi Aada tulee saamaan tosi kivoja leluja millä varmasti alkaa leikkiä ihan itsekseenkin :)

Parempi päivä

Aada heräsi tänään vasta yhdeksän jälkeen mikä oli mukavaa vaihtelua ton sairastelun jälkeen. Mä taas luonnollisesti olisin mielelläni jäänyt makoilemaan mutta katsottuani kelloa ja todettuani että selkääkin särkee niin nousin sitten ylös.

Jaksoin tänään meikata :)

Aadalla oli aamusta asti kauhea meno päällä ja olkkari onkin taas kun pommin jäljiltä kun en ole vielä jaksanut siivota lattioita. Kahvien jälkeen oltiin sovittu että lähdetään Myyrmanniin kun cittarissa oli vielä euron päivät, ei me kyllä ostettu sit mitään euron juttuja vaikka tarkoitus oli :D

Mä kaivoin Aadan vaatehyllystä kuumeisesti sille jotain hupparia ettei sen tarvi ohuella paidalla olla kaupoilla ja löysinkin unohtuneen nahkarotsin minkä ostin joskus viime kesänä. Se on 74cm mutta edelleen vähän iso Aadalle joten elättelen toivoa että se mahtuisi vielä keväällä. On aika reilua mitoitusta..

Pikkuneiti Oh My Game liikkeessä.

 Tällä kertaa totesin jo ennen lähtöä että Aada saa luvan kävellä Myyrmannissa koska kukaan ei jaksa kuunnella sitä huutoa kun se istuu rattaissa, sit se kiipeilee pois rattaista ja huutaa kun joutuu takaisin. Pax merkkiset nahkakengät mitkä hommattiin syksyksi menee vielä jalkaan ilman että tekee tiukkaa niin ne laitettiin kauppaan ettei tarvi Kuomat jalassa kompastella. Kauniithan noi kengät ei ole kun Aada on kontannut ne jalassa pitkin pihaa mutta ajaa asiansa. Uudet kengät hankitaan sitten varmaankin keväällä.

Aada juttelemassa eläkeläismiehelle

Yllättävän hyvin meni Aadan kulkeminen Myyrmannissa, ensimmäisenä mentiin hissillä 3krs ja suunnattiin Oh My Game peliliikkeeseen kahville. Aada löysi itselleen kaverin jo heti hissien jälkeen kun joku vanha herrasmies oli tulossa ulos lamppukaupasta. Aada kun ei tosiaan vierasta ketään vaan mennä viipottaa hymy naamalla kaikkien luokse. Mies oli kovin iloinen kun Aada sille kauheasti jutteli ja hymyili. Mun mielestä on tosi kivaa että kaiken tän harmauden ja ei niin iloisten ihmisten keskellä Aada onnistuu tuomaan hymyn ihmisten kasvoille, varsinkin vanhemmat ihmiset tuntuu ilahtuvan tommoisesti ennakkoluulottomasta pienestä lapsesta joka hymyilee ja vilkuttaa sulle vaikka näyttäisit miltä.

Aada oli peliliikkeessä yllättävän nätisti ja suurinpiirtein uskoi ettei pelejä oteta hyllyistä. Kyykyssä kävi ihmettelemässä alimpien hyllyjen tarjontaa ja kierteli kaupassa ympäriinsä. Mainoslehtiä sai kyllä käsiinsä ja pienen kiukun jälkeen tyytyi vain yhteen mainokseen. Sitten se mennä vipelsi kaupasta käytävälle ja sieltä hisseille ja samaa rataa edestakaisin. Kauhealla innolla kipitti ihmisten perässä ja vilkutteli kaikille. Saipahan purkaa energiaa flunssan jälkeen ja naurattaa ohikulkijoita touhuillaan. Plus että ei huutanut kun sitten citymarketissa joutui jo rattaisiin. Siellä olisi ollut ehkä liikaa houkutuksia :D

Kauppareissun jälkeen olikin lapsi jo hyvin väsynyt ja pakkasin sen rattaisiin nukkumaan, Kona lähti pelaamaan Omg:lle ja mä suuntasin junaan. Aada nukahti jo ennen kun juna tuli ja mä sainkin sitten kotona rauhassa siivota keittiön ja pestä pyykkiä.

Aada nukkui reilusti yli tunnin ja heräsikin vaihteeksi iloisin mielin ja söi keittiössä ruokaa suurella ruokahalulla. Niin suurella että lusikka lensi lattialle ja lautanen naamalle ja söi sitten niin. Kaikki vaatteet se onnistui sotkea aika huolellisesti niin ne piti laittaa likoomaan ja sit alettiin tehdä Aadan kanssa ruokaa. Se on kyllä yhtä säätämistä olla Aadan kanssa keittiössä kun uuninluukun lapsilukko ei toimi ja Aada roikkuu aina siinä samalla ja yrittää kaivaa kaappeja ja laatikoita. Annoin Aadalle pari muovikulhoa niin se paukutti niillä seinään ja kanniskeli niitä hetken aikaa niin sain edes jauhelihakastikkeen tehtyä valmiiksi. Sitten kun odottelin makarooneja niin Aadalta oli jo lähtenyt housut jalasta ja se vipelsi pelkkä vaippa päällä ympäri keittiötä aivan ruoan peitossa koko lapsi.. No sitten se tiputti vaipankin lattialle ja yllätyskakat. No eikun levy pois päältä ja toivoa ettei syödä ylikypsiä makarooneja ja lapsi suihkuun.

Suihku hoidettiin kunnialla läpi, kuivaaminen ei niinkään kun veltto apina rimpuili itsensä karkuun ja kipitti alasti karkuun kun mä menin perässä vaipan kanssa. Lopulta sain Aadan kiinni ja vaipan päälle ja istutin sen syöttötuoliin mandariinien ja raejuuston kanssa ja söin itse sitä kylmää ruokaa :D Ruokailun jälkeen Aada ei tosin enää näyttänyt siltä että se olisi missään suihkussa käynyt. Loppu ilta menikin rattoisasti kun katsottiin Murdocin murhamysteereitä ja Emmerdalea. Nauroin kun Aadan kanssa istuttiin vierekkäin sohvalla telkkaria katsomassa ja syötiin patonkia. Aada tosin kyllästyi jossain vaiheessa ja meni lattialle jahtaamaan Nalaa patongin palasen kanssa. Kauhea kikatus kun se oli antavinaan Nalalle patonkia mutta just kun Nala oli ottamassa sitä niin sit neiti tunkee omaan suuhun ja kikatuksen kera karkuun..

Aada meni pienen taistelun jälkeen jopa nukkumaankin ihan nätisti. Huuteli aina välillä pinnasängystä ja selitti pehmoleluille taas tarinoita mutta nukahti se kuitenkin. Nyt kun se on ruvennut nukahtamaan usein ilman tuttiakin niin oon miettinyt tässä pikkuhiljaa ottavani sen pois kokonaan. Päivisin sillä ei tuttia ole ollut paitsi nyt kun oli kipeenä niin oli aika riippuvainen siitä öisinkin. Mutta viime yönä nukkui taas ilman.

Mukava päivä kuitenkin oli, selkäkipukin on siedettävää luokkaa :)

Kuulumisia

Taas mennyt muutama päivä niin ettei ole paljoa koneella ehtinyt istua. Aada on nyt viikon sairastellut, ensimmäistä kertaa sitten syntymänsä. Helpolla selvittiin yli vuosi kun joistain rokotteista nousi vähän kuumetta mutta muuten Aada on pysynyt terveenä. Kauheessa kuumeessa oli ensin ja sitten iski räkätauti kun mummolasta tuli hoidosta.

Kaikki vuorokausirytmit on mennyt ihan sekaisin Aadan sairastelujen takia kun ei olla kauheesti ulkoilemaan päästy. On Aada nyt kuumeen loputtua nukkunut päiväunia taas vaunuissa kun on ollut helpompi hengittää raittiissa ulkoilmassa. Kävelyillä ei olla käyty viikkoon ja pihalla ollaan sitten pieniä hetkiä vietetty ennen päiväunia.

Mun aina iloinen lapsi on hävinnyt johonkin tän viikon aikana. Aada on aika herkällä tuulella ollut ja vetänytkin ihan hirveitä itkupotkuraivareita ihan pienistäkin asioista :D Tänään yritti heittää Nalaa potalla mutta kun mä pistin käden väliin ja kielsin niin heittäydyttiin matolle huutamaan ja vuodattamaan krokotiilinkyyneleitä. Sitten istuttiin nurkassa ja mulkoiltiin äitiä. Hetken päästä kokeili uudestaan josko sitä Nalaa nyt saisi heittää potalla ja sama rumba jatkui.

Aada ei tähän mennessä hirveesti ole yrittänyt Nalaa kiusata mutta nyt se yrittää aina heittää Nalaa tavaroilla, roikkuu karvoissa, repii tassuista ja hännästä. Tänään Nala sai kerran potasta, puupalikasta ja leikkiämpäristä. Ollaan Aadalle kyllä opetettu että Nalalle voi heittää palloa ulkona niin että Nala noutaa ja Aadan mielestä se on ollut ihan hirveän hauskaa. Nyt se vissiin ajattelee että Nala haluaa leikkiä potalla ja muilla esineillä mitä olkkarista löytyy.

Tänään meillä piti olla kasvukontrolli neuvolassa mutta jouduin perumaan sen. Ensi viikolla on uusi aika minne olisi ihan kiva päästä. Aada on kyllä 1v neuvolan jälkeen kasvanut mun mielestä aika paljonkin. Mummolan puntarilla kun kävin niin Aada painais joku suunnilleen 10kg ja olisi 74-75cm pitkä. Vaatteissa on 80-86cm vaatteet käytössä, paidat ja bodyt on suurin osa 86cm ja housut kokoa pienempiä.

Muuten ollaan oltu oikeastaan vaan kotona. Mummolassa toki ollaan kyläilty melkein päivittäin viime viikolla kun mummi oli kotona. Niin kätevää kun jos Aadaa rupee kotona kyllästyttää samat jutut niin ollaan menty mummolaan leikkimään ja katsomaan kissoja niin johan on piristynyt :)

Huomenna tai ylihuomenna varmaan päästään jo vähän ulkoilemaankin, päivät käy tosi pitkiksi sisällä kun ei olla käyty kävelemässä eikä leikitty pihalla varttia pidempään. Mullakin selkä on taas viikon sisällä mennyt tosi huonoksi kun eilen pelkkä hengittäminen sattui ihan tajuttomasti. Mulla on buranat reseptiltä loppu joten jouduin hakemaan apteekista 400mg paketin ja yrittää pärjätä niillä. Edelleen odottelen kutsua sinne fysiatriselle lääkärille mutta voi olla että se menee ensi vuoden puolelle.