Vihdoinkin koitti se päivä kun sain elää ilman kipuja!
Eilen aamulla erittäin huonosti nukutun yön jälkeen päätin mennä terveyskeskukseen. Viimeiset pari viikkoa oli ihan tuskaa kun kipu levisi selästä joka puolelle. Rintakehään, lonkkiin, kylkiin ja selkään sattui aivan tajuttomasti. Pelkkä hengittäminen alkoi olla kivuliasta ja varsinkin syvään hengittäminen sattui. Nukkumisesta ei tullut mitään ja järki alkoi mennä. Kaapissa ei ollut mitään lääkettä mikä auttaisi kipuun ja venyttelystä ei tullut yhtään mitään.
Terveydenhoitaja otti mut vastaan ja juteltiin hetki kivuista ja siitä mitä tehdään. Sainkin sitten jäädä jonottamaan lääkäriä, mutta mua ennen oli 4ihmistä jonossa ja kaksi lääkäriä paikalla joten tunti vierähti odotustilassa. Mä istuin ja yritin kävellä vuoronperään kun kaikki vaan sattui. Olisin kuulemma päässyt jonnekin makaamaankin halutessani mutta se olisi sattunut yhtä paljon niin tuskaisena kestin sen tunnin odottamassa.
Pääsin lopulta lääkärille joka katsoi mun tietoja, tutki mua ja väänteli lonkkia. Lääkäri oli tosi mukava ja kertoi mulle reumasta ja edelleen painotti että nyt sit aletaan hoitaa mua reumapotilaana ainakin fysiatriseen lääkäriin asti. Se mun lonkkien SI-nivelten tulehtuminen jo vuodesta toiseen kuulemma usein liittyy selkärankareuman alkamiseen. Vasen puoli kropasta mulla on pahemmassa kunnossa kun oikea. Lonkka ja selkä oikealta puolelta toimii paljon paremmin kun vasemmalta.
Mä sain kokeiluun Arcoxia nimisen tulehduskipulääkkeen jota käytetään reuman hoitoon ja Panacod poretabletteja vielä lisäksi. Lääkkeet on mun mittakaavalla todella kalliita, niihin meni yli 40euroa kelakorvausten jälkeen ja Arcoxiaa oli 28tablettia ja Panocodeja 20kpl.
Vihdoinkin oli kuitenkin lääke joka oikeasti auttoi! Otin puolenpäivän aikaan yhden Arcoxian ja vaikutus alkoi alle puolessa tunnissa. Nojatuolista noustessa yhtäkkiä vaan ihmettelin kun oli helppo nousta. Mä ihmettelin ja taivuttelin kroppaani ja hihkuin kun ei sattunut!
Aada jäi sitten iltapäivällä mummolaan yökylään ja mä lähdin Konan kanssa Myyrmanniin kiertelemään kauppoja. Ostettiin Aadalle uusi kypärämyssy ja yksi isompi body alennusmyynneistä. Mä jaksoin kävellä ja eikä kertaakaan tullut sellaista oloa että pääsisipä istumaan.
Vasta kymmenen aikoihin illalla pahimmat kipupisteet selässä alkoi näyttää merkkejä olemassa olostaan ja otin vielä Panacodin yötä vasten. Nukkumaan mennessä mä kierin pitkin mun patjaa ja hihkuin kun mä pystyin siihen. Mahallaan nukkuminen oli pitkästä aikaa myös kivaa :D
Mä nukuin melkein 10tuntia kivuttomasti ja todella hyvin! Ensimmäistä kertaa kuukausiin! Se fiilis aamupäivällä herätessä kun ei sattunut ja pystyi nousta kivuttomasti ylös. Mä olin heti jo niin iloinen ja jätin aamukahvitkin väliin kun lähdin Aadaa moikkaamaan yläkertaan ja hakemaan sen kotiin :)
Mä todella toivon että nää auttaisi edes tän kuukauden ja löydetään mulle oikea lääkitys. Venytellä mun kuulemma täytyy nyt kun kivut pysyy kurissa. Tuoteseloste lääkkeissä oli aivan helvetin iso lappu ja mahdollisia sivuoireita miljoona, aivohalvauksista lähtien kaikki mahdollinen..
Nyt Aada nukkuu ulkona ja mä vielä hetken nautiskelen siitä kun pystyy hengittämään syvään ilman että sattuu ja eilen pystyin jopa nauramaan! Elämän pieniä iloja. Jos nää nyt pitää edes hyvin vähäisinä nää kivut niin mulle kelpaa sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti