Mitäs meille?

 Pieni blogitauko oli taas paikallaan. Selvisin fysiatriselta hengissä ja menin mökille rentoutumaan kolmeksi päiväksi sen jälkeen Aadan ja mummin kanssa :) Sit on ärsyttänyt tällä viikolla kaikki mahdollinen ja varsinkin sokerilakko. Tarkoitus oli olla mökillä pidempäänkin mutta tultiinkin jo maanantaina kotiin kun Aada ei tykännyt nukkua mökillä niin ei viitsinyt kiusata toista sen pidempään.

Matka meni kuitenkin hyvin mökille. Lähdettiin aamupäivästä viikko sitten perjantaina. Aada jaksoi istua turvaistuimessa hereillä hienosti. Pysähdyttiin Riihimäen Abc:lle syömään matkanvarrella. Minä ja mummi syötiin hesessä hampurilaiset ja Aada sai Abc:ltä muusia ja lihapullia joka olisi kyllä kaivannut jotain kastiketta. Aada söi kuitenkin osan kuivuudesta huolimatta ja joi hienosti mukista ihan itse :) Käytiin vielä Kirjapörssissä Aadan kanssa valitsemassa mökille luettavaa, Aada valitsi ihan itse hyllystä kirjan itselleen. Meinasi tosin juosta liikkeestä ulos kirja sylissä ettei vaan kukaan ota sitä pois :D Loppumatkakin sujui hyvin vaikka pysähdyttiin vielä ruokakaupassa Lopella ja Aada alkoi olla väsynyt.

Ruokatauko Riihimäellä

 Aada viihtyi päivisin mökillä hyvin. Päiväunet nukkui nätisti pihalla ja muuten oleskeltiin sisällä kun piha oli ihan jäässä. Mä sain vähän levätä kun mummi hoiti melkein kokonaan Aadan :) Meillä oli mummin kissat mukana joista riitti hupia Aadalle, neiti kävi halimassa Vilppua ja osallistui kissojen ruokintaan.
 Basti raukka ei paljoa alakerrassa viihtynyt Aadan läsnäollessa, vaikkei Aada ikinä ole mitään sille tehnyt niin silti se aristaa Aadaa. Basti sitten söi ruokansa jääkaapin päällä ja sinkosi yläkertaan aina kun näki Aadan. Piukulta löytyi yllättävän hyvät taaperon sietokyvyt kun se makoili rauhassa sohvan selkänojalla niin Aada kävi tönäsemässä sen alas siitä ja meni perässä lattialle, sitten kun Piuku meni kissanpesään niin Aada rupesi kantamaan sitä siinä pesässä ja raahasi sitä perässään :D Lopulta kyllä Piuku luovutti ja Aada meni pesään istumaan..

Yöt ei tosiaan mennyt ihan putkeen. Makkarin ovea ei pystynyt pitämään auki että olisi tullut vähän valoa huoneeseen ja Aada itki ihan hysteerisenä. Otettiin sitten otsalamppu yövaloksi sängyn alle ettei ole ihan pimeää ja se auttoi vähän. Ekana yönä nukahti myöhään lopulta matkasänkyyn mutta loput yöt nukkui mun vieressä sängyssä :) Toivottavasti seuraava kerta menee vähän paremmin että voidaan olla pidempäänkin.

Kotona ollaan sitten ulkoiltu ahkerasti. Aada on keksinyt kuralätäköt pihalla joten uusille kurahousuille tulikin käyttöä! Ensin ajattelin että turhaan mä niitä haalarin päälle vedän kun tolla Polarn O pyretin haalarilla voi vaikka istua kuralammikossa ja se pitää vettä. Tulin toisiin ajatuksiin eilen kun käveltiin kauppaan ja Aada heittäytyi isoon lammikkoon mahalleen.. Haalari oli ihan kurassa ja kun Aadaa pitää nostaa välillä syliinkin ja saada puhtaana päiväunille ulos niin totesin että ne kurahousut on jalassa tästälähtien :D Eilen tosiaan oltiin ilman rattaita kauppareissulla ja tänään Aada käveli menomatkan kauppaan ihan itse vaikka mulla oli rattaatkin mukana. Oli kätevää kaupan jälkeen ottaa kurahousut pois ja laskea rattaisiin puhdas lapsi nukkumaan peiton sisälle.

Aadalle pitäisi varata neuvolaankin aika, tässä kuussa mun lapseni täyttää jo puolitoistavuotta :) Ihan uskomatonta kuinka iso tuo tyttö jo on. Aada ei vielä puhu selvästi mutta ymmärretään silti toisiamme ihan hyvin. Aada ymmärtää jo tosi hienosti puhetta ja osaa yhdistää jonkun sanan tiettyyn asiaan. Jos kysyy että pestäänkö hampaat tai mennäänkö suihkuun Aada suuntaa kylppärin ovelle innoissaan, maitoa se pyytää niin että selittää kauhean tomerana jotain ja osoittaa keittiön ovea, sitten kun oven avaa ja menee keittiöön niin Aada menee jääkaapille osoittamaan maitotölkkiä ovessa.

 Aadasta on myös tullut aika tempperamenttinen mikä on välillä tosi raivostuttavaa ja välillä jo vähän huvittavaa. Tänään oltiin pesemässä hampaita ja Aada halusi koko ajan roikkua lavuaarilla huuhtelemassa hammasharjaa pesun jälkeen. Sit kun minä julma äiti totesin että nyt riittää ja mennään laittamaa yöpuku päälle niin Aada aloitti kauheat itkupotkuraivat ja jäi huutamaan vessan ovea vasten. Yöpuku heiteltiin pitkin olkkaria koska kiukutti ja tampattiin jalkaa lattiaa vasten hyvin surkeena. Toi hampaidenharjaus ja suihkussa käynti on aina itkun aiheuttava tapahtuma koska suihkussa ei voi olla ikuisesti vaikka taapero sitä mieltä onkin.

Onneksi suurimman osan ajasta Aada on tosi hauskaa seuraa. Mummin kanssa opetettiin Aadalle kättelyä sanomalla päivää ja nyt Aadan monta kertaa päivässä tulee käsi ojossa sanoen pääpää. Aada tykkää edelleen kauheasti kävellä eikä tykkää istua rattaissa. Lähikauppa on suunnilleen 800metrin päässä jossa on helpompi nykyään käydä kävellen. Kaupassa se istuu sitten jo mielellään ostoskärryissä ja takaisin tullessa jaksaa vielä kävelläkin. Jatkossakin aion antaa Aadan kävellä ulkona niin paljon kun vaan haluaa niin jaksaa sitten isompana liikkuakin. Mun mielestä on mukavampaa käydä pienillä reissuilla ilman rattaita niin on molemmat kädet millä paimentaa tota jokapaikkaan sinkoilevaa taaperoa, päiväunien aikoihin vaan pitää olla rattaat mukana. Jossain vaiheessa varmaan pitää alkaa opettaa Aadaa nukkumaan sisällä päiväunet kun alkaa makuutila loppua kesken yhdistelmissä ja matkarattaissa.

Mulla on aika magneettikuviin tän kuun lopussa ja huhtikuun alussa toivottavasti saan jo diagnoosin. Kivut pysyy kurissa lääkkeillä ja venyttelyllä vaikkei ne kokonaan viekään kipua pois. Panacodit pitää kuulemma vaihtaa mielummin unilääkkeisiin kun sanoin ettei niillä ole muuta vaikutusta kun rupeaa vähän väsyttämään. Alkaa vaan tää lääkkeiden popsiminen kyllästyttämään mutta kokeilin yksi päivä viivästyttää Arcoxian ottamista aamupäivällä ja kipu alkoi olla jo aika hirveetä. Eli Arcoxia pitää ainakin selkärangan ja lonkkien kipupisteet kurissa :)